Valkokankaan täydeltä betonia

Tämän syksyn R&A-festivaaliohjelmisto menee maalipintaa syvemmälle, kun valkokankaalla nähdään muun muassa kehuttu dokumenttielokuva betonin historiasta, suurkaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua kuvaava japanilaisdraama ja Birminghamin betonilähiöihin sijoittuva yhteiskuntakriittinen brittielokuva.

HBO:n suositusta dokumenttisarjasta How To With John Wilson tunnettu elokuvantekijä John Wilson valaa koomisen kerrontansa uuteen muottiin esikoiselokuvassaan The History of Concrete, joka nostaa päärooliin maailman käytetyimmän rakennusmateriaalin. Ohjaajan leikkisä uteliaisuus jokapäiväistä materiaalia kohtaan kuljettaa katsojan muun muassa Rooman Pantheonilta Ohion vanhimmalle betonipäällysteiselle kadulle sekä Los Angelesin alikulkusiltojen alta kuokkavieraaksi Kim Kardashianin juhliin. Kokonaisuudesta konkretisoituu kaunis kollaasimainen kuvaelma oudosta nykyajastamme ja ympäristöstämme.

Sementinharmaat sävyt jatkuvat, kun Birminghamin kaupunkiin sijoittuva I See Buildings Fall Like Lightning kuvaa viittä lähiöstä ponnistanutta nuoruudenkaveria, joiden elämäntarinat ovat eriytyneet toisistaan: yksi ostaa hulppean lontoolaisen design-asunnon ja toinen perustaa rakennusfirman, kun kolmas sekoittaa päänsä heroiinilla. Elokuva istuu brittiläisen, luokkayhteiskuntaa kriittisesti tarkastelevan elokuvan perinteeseen ja paljastaa, miten paikka ja olosuhteet vaikuttavat ihmiseen. 

Olosuhteilla on vaikutusta myös ruotsalaisessa, kylmän sodan aikaan sijoittuvassa Redoubtissa, jossa maajussi rakentaa jääräpäisesti itselleen maanalaista bunkkeria ydinsodan varalle. Herkän mustavalkoisen teoksen voima syntyy sen kyvystä olla – betonin veroisesti – samanaikaisesti sekä rosoinen että runollinen.

Festivaalin ohjelmistossa nähdään muitakin arkkitehtuurin tematiikkaan istuvia elokuvia. Japanilaisdraamassa Nagi Notes materiaali vaihtuu puuhun, kun arkkitehti Yuri jättää kiireisen arkensa Taiwanissa matkustaakseen Japanin maaseudulle kuvanveistäjä-kälynsä Yorikon luokse. Yoriko haluaa veistää uusimman puuveistoksensa juuri Yurin kasvoista. Hidas, käsin etenevä prosessi pakottaa molemmat naiset pysähtymään piiloteltujen tunteidensa äärelle. Salaisuudet ja juonenkäänteet alkavat yksitellen paljastua kuin puun säikeet sitä hiottaessa.

Historiallista arkkitehtonista ulottuvuutta sen sijaan edustaa Glorious Summer, jonka kauniissa mutta dystooppisessa maailmassa kolme naista on joutunut selittämättömästi renessanssipalatsin vangeiksi. 16-milliselle filmille kuvatut kesäpäivät kuluvat rapistuvan palatsin uima-altailla ja sitä ympäröivillä vehreillä niityillä kuin paratiisissa, kunhan kukaan ei vain erehdy ylittämään ympäröivää muuria. Teos tarkastelee hienovaraisesti sitä, kuinka ihminen ritualisoi tilaa ja käyttää arkkitehtuuria hallinnan välineenä: mistä vapauden ja sorron raja alkaa?

Festivaalielokuvat tarkastelevat tilaa ja materiaalia erilaisista lähtökohdista, mutta abstraktit teemat, kuten suru, pelko, luokkaerot ja valta, konkretisoituvat lopulta varsin käsinkosketeltaviksi materiaaleiksi. Kantava rakenne löytyykin rakennetun ympäristön aktiivisesta roolista: bunkkerin jämäkät seinät lupaavat suojaa pelon ilmapiirin keskellä, värikkään renessanssipalatsin rapistuvat muurit vangitsevat kauneudellaan, ja puuveistos pakottaa ihmisen hetkeksi pysähtymään. Rakenteet muovaavat meitä lopultakin yhtä paljon kuin me niitä.

Tutustu jutussa mainittujen elokuvien esitysaikoihin Archinfon sivuilta tästä linkistä.

Koko festivaaliohjelmiston löydät festivaalin nettisivuilta hiff.fi.

Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa järjestetään 39. kerran 17.–27.9.2026. Festivaalin ohjelmistossa on 136 pitkää ja 114 lyhyttä elokuvaa. Festivaali juhlii elokuvataidetta ja esittelee ennakkoluulottomasti rohkeita ja visuaalisesti korkeatasoisia uusia elokuvia, ja vuosittain ohjelmaan kuuluu myös arkkitehtuuriin ja rakentamiseen liittyviä elokuvia.