Väitös humanitaarisen kriisimajoituksen uudelleenajattelusta

Kristjana Adalgeirsdóttirin väitöskirja Sheltering in Crisis — Towards Socio-Cultural Sustainability in Humanitarian Shelter Responses tarkastelee, miten humanitaariset suojaratkaisut ja asuminen voivat tukea kriiseistä kärsiviä ihmisiä entistä paremmin, kun niitä ei ymmärretä ainoastaan fyysisinä rakenteina vaan sosiaalisina, kulttuurisina ja pitkäkestoisina prosesseina. Tutkimus käsittelee, miten ihmiset rakentavat kodin tunnetta, ihmisarvoa ja yhteenkuuluvuutta suojan kautta sekä miten humanitaarisia toimintatapoja voidaan kehittää tukemaan näitä inhimillisiä ulottuvuuksia nykyistä paremmin.

Tutkimuksen tavoitteena on haastaa vallitseva näkemys suojasta ensisijaisesti teknisenä tuotteena ja tuoda esiin se prosessina, jota muovaavat kulttuuri, paikka, osallisuus ja arkinen elämä. Tutkimus pohjautuu monitieteisiin teorioihin ja laajaan kenttätyöhön useissa humanitaarisissa kriisiympäristöissä, muun muassa Ukrainassa, Filippiineillä ja Brasiliassa, ja yhdistää laadullisen tutkimuksen, osallistuvan havainnoinnin, tapaustutkimukset sekä humanitaaristen majoitushankkeiden analyysin.

Tulokset osoittavat, että majoitusratkaisut, jotka hyödyntävät paikallista tietoa, kulttuurisia käytäntöjä ja yhteisöjen osallistumista, johtavat merkityksellisempiin, kestävämpiin ja joustavampiin lopputuloksiin. Sen sijaan, että ihmiset nähtäisiin avun passiivisina vastaanottajina, tutkimus tuo esiin, miten he itse aktiivisesti muokkaavat ympäristöään ja rakentavat “kotia” jopa äärimmäisissä olosuhteissa.

Väitöskirja vahvistaa humanitaarisen majoituksen tutkimuskenttää ja tukee näkemystä, jonka mukaan sosio-kulttuuriset tekijät eivät ole toissijaisia, vaan keskeisiä onnistuneessa kriisivasteessa. Se myös yhdistää humanitaarista käytäntöä, arkkitehtuuria ja kestävän kehityksen tutkimusta uudella tavalla.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää humanitaarisessa päätöksenteossa, suunnittelussa, koulutuksessa ja arvioinnissa. Ne tarjoavat käytännönläheistä ohjausta humanitaarisille järjestöille, suunnittelijoille, päättäjille ja kehitystoimijoille, jotka pyrkivät parantamaan suojaratkaisuja kriisi- ja pakolaiskonteksteissa.

Tutkimus vahvistaa, että humanitaarisen majoituksen on siirryttävä lyhytaikaisista teknisistä ratkaisuista kohti lähestymistapoja, joissa suoja ymmärretään sosiaalisena, kulttuurisena ja paikkaan sidottuna prosessina. Se korostaa nöyrempää, paikallisesti juurtunutta ja yhteistyöhön perustuvaa toimintatapaa sekä sitä, ettei suoja ole vain rakenne, vaan perusta ihmisarvolle, yhteenkuuluvuudelle, toipumiselle ja kodille.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.