Arkkitehtuuripolitiikkaa puheista tekoihin
Lapinlahden Lähde
Marraskuun alussa vietettiin viidettä kertaa vuosittaista Apoli-päivää, tällä kertaa Jyväskylässä. Päivän teemat puhuttelivat Archinfon viestintäharjoittelija Nora Peterseniä, joka pohtii jutussaan, mitä arkkitehtuuripolitiikka on käytännössä. Esimerkiksi hän nostaa Helsingin Lapinlahden sairaalan ympärillä käytävän keskustelun.
Arkkitehtiopiskelijan korviin sana arkkitehtuuripolitiikka kuulostaa etäiseltä. Sen kysymykset on kuitenkin sidottu tavalliseen arkeen: miten arkkitehtuuri elävöittää kaupunkia ja mikä tekee rakennuksesta elinvoimaisen. Jyväskylässä 3. marraskuuta järjestetyssä Apoli-päivässä näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia. Helsingin Lapinlahdessa sen sijaan kysymys on juuri nyt konkreettinen, kun kaupunki suunnittelee vanhan sairaalan uutta käyttöä.
Apoli-päivän teemana oli “Vetovoimaa arkkitehtuurista”, ja rakennettua ympäristöä tarkasteltiin niin matkailukohteena kuin kulttuurin kiihdyttämönä. Arkkitehtuurimatkailun ohella keskiössä olivat tyhjien tilojen uusiokäyttö ja kulttuuriperinnön vaaliminen. Keskusteluissa ja puheenvuoroissa käsiteltiin sitä, miten rakennus otetaan uuteen käyttöön niin, että sen historia pysyy näkyvissä ja tila palvelee ihmisiä tänään.
Päivän esityksistä ja paneelikeskusteluista voi todeta, että tyhjän tilan herättäminen henkiin vaatii työtä. Keskustelu pureutui vajaakäyttöisiin kohteisiin, joiden mahdollisuuksia ei vielä ole tunnistettu. Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Teppo Ylitalo totesi, että onnistuneessa kohteessa sen paikallislähtöiset voimavarat pitää tunnistaa. Hänen mukaansa rakennuksen “omuus”, eli koetaanko rakennus omaksi, on edellytys kiinnostavan ja kannattavan arkkitehtuurikohteen luomiselle. Keski-Suomen museon intendentti Saija Silen pohti, että kiinnostavat tilat toteuttavat jotakin käyttäjän tärkeäksi kokemaa arvoa.
Noon-arkkitehtien Meri Wiikinkoski kuvasi, että uusiokäytön onnistumiseksi kohteen potentiaali ja markkinat pitää kartoittaa huolellisesti ja hankkeelle on luotava tunnistettava profiili. Helsingin Lapinlahdessa tätä työtä on tehty jo vuosikymmenten ajan: kohteella on tunnistettava profiili, ja käyttäjät ovat löytäneet paikan.
Carl Ludvig Engelin suunnittelema entinen mielisairaala on elämyksellinen ja elinvoimainen, kulttuurihistoriallisesti arvokas arkkitehtuurikohde. Helsingin kaupungin matkailu- ja kaupunkitietosivusto MyHelsinki kuvaa Lapinlahtea historialliseksi helmeksi, kulttuurin ja hyvän mielen keitaaksi keskellä kauneinta Helsinkiä. Sivustolla Lapinlahden todetaan olevan malliesimerkiksi historiallisesta paikasta, joka on saanut uuden luovan elämän. Tuo elämä on sitä, mitä alueella tällä hetkellä tapahtuu: kaikille avointa kansalais- ja kulttuuritoimintaa, pienyrittäjyyttä ja taiteen harjoittamista.
Helsingin kaupunki kuitenkin suunnittelee alueen uudistamista. Suunnitelman mukaan vuonna 1841 valmistuneesta päärakennuksesta noin 85 prosenttia vuokrattaisiin yksityisen yrityksen pääkonttoriksi. Nykyiselle kulttuuritoiminnalle jäisi tilaa noin 15 prosenttia rakennuksen pinta-alasta, ja Venetsia-talo sekä Helsingin vanhin käytössä oleva yleinen sauna voitaisiin myydä.
Lauantaina 14.11.2026 entisen psykiatrisen sairaalan ympärille kiertyy ihmisketju vastareaktiona Helsingin kaupungin suunnitelmalle. Ihmisketju on järjestyksessä kolmas, sillä Lapinlahden säilyttämistä kansalaislähtöisessä toiminnassa tukevat aktivistit kokoontuivat muuriksi myös vuosina 2000 ja 2018, uudistussuunnitelmien eri vaiheissa.
Helsingin kaupungin ehdottama suunnitelma Lapinlahden uusiokäytöstä on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mistä Apoli-päivässä keskusteltiin: suunnitelma kaventaisi huomattavasti elinvoimaa synnyttävää toimintaa.
Arkkitehtuurimatkailun kannalta Lapinlahden sairaala-alue on kiehtova nykytilassaan, koska rakennuksen historian pääsee kokemaan melkein kokonaisuudessaan. Mutta jos valtaosa päärakennuksesta suljettaisiin yleisöltä, katoaisiko huomattava osa tästä elämyksellisestä historiasta lukittujen ovien taakse? Rakennuksen korjausvelka on mittava, ja sen rahoittaminen on todellinen kysymys. Silti on perusteltua kysyä, voiko paikan arvon säilyttää, jos sen elämyksellisyyden tuottavaa toimintaa supistetaan murto-osaan.
Jyväskylän kaupunkiarkkitehti Leila Strömberg totesi Apoli-päivässä, että kulttuuriympäristön vaaliminen on meidän kaikkien ilo ja vastuu. Lapinlahdessa vaaliminen tarkoittaa myös sitä, että tätä vastuuta jaetaan. Lopullisen päätöksen tekee kaupunki, mutta todellista arkkitehtuuripolitiikkaa olisi laskennallisten mittarien tarkastelun rinnalla sen näkeminen, mitä paikassa jo on. Uusiokäyttö onnistuu parhaiten silloin, kun se jatkaa jotain, mikä jo elää.
Apoli-päivän puheenvuorot voi katsoa tallenteena Archinfon YouTube kanavalta tästä linkistä.
