Juha Vihma: Laadukas arkkitehtuuri vahvistaa hyvinvointia ja elinvoimaisuutta

Julkinen keskustelu arkkitehtuurin laadusta pelkistyy usein esteettisiin kysymyksiin siitä, miten hyvin rakennus sopeutuu ympäristöönsä tai kuinka houkutteleva se on. Tämä kertoo hyvin siitä, että arkkitehdin rooli kaupunkikuvan asiantuntijana on edelleen tunnustettu. Esteettiset kysymykset herättävät voimakkaitakin tunteita, mikä kuvastaa kaupunkikuvan ja tyylikysymysten olevan tärkeitä osia ihmisten arkea.

Esteettisten kysymysten varjoon jää usein muita laatunäkökulmia, joista toiminnallisesti laadukas arkkitehtuuri on havaintojeni mukaan vaikein julkisen keskustelun aihe. Vastaako rakennus käyttötarkoitustaan? Onko rakennus saavutettava, ja miten sen sisällä kuljetaan eksymättä? Entä miten rakennus vaikuttaa ympäröivään yhteisöön ja sen kykyyn edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia?

Olennainen osa arkkitehdin tehtävää on tulkita inhimilliset tarpeet teknis-toiminnalliseksi rakennukseksi, mutta miten onnistumme käymään dialogia tämän näkökulman merkityksestä? Tähän vastaan kolmen esimerkin avulla.

Onko arkkitehtuurilla roolia terveydenhuollossa?

Terveydenhuollosta ja sen laadusta keskustellaan paraikaa Suomessa kipakastikin, ja eri näkökulmat täyttävät palstatilaa. Meitä arkkitehteja keskustelu koskettaa yhdeltä osin muutenkin kuin asiakkaan ja potilaan näkökulmasta: terveydenhuollon ympäristöt koetaan epämiellyttävinä. Ne ovat usein käytävämäisiä ja kaavamaisia, tunnelmaltaan laitosmaisia.

Runsas tutkimustieto tukee käsitystä, että arkkitehtonisesti laadukas sairaalaympäristö voi edistää sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia – niin potilaan kuin terveydenhuollon henkilökunnankin –, mikä puolestaan voi parantaa hoidon laatua ja tehokkuutta. Terveydenhuollon ja hoivan tilojen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon monipuoliset tarpeet, kuten potilaiden hoito, henkilökunnan työskentelyolosuhteet, turvallisuus ja ympäristövaikutukset.

Arkkitehtuurin ratkaisuilla vaikutamme hoidon laatuun ja tehokkuuteen sekä hoitohenkilökunnan jaksamiseen, sillä laadukas ympäristö tukee heidän työskentelyään, parantaa työolosuhteita ja edistää potilasturvallisuutta. Liikkuminen paikasta toiseen on yksi hoitotyön merkittävistä kuormitustekijöistä, joten pohdittavaksi tulee, miten vähennämme liikkumista ja vapautamme siihen kuluvaa aikaa hoitotyöhön. Arkkitehtuurin avulla voimme luoda mahdollisuuksia työtä jaksottaville mikrotauoille. Tärkeää on myös ratkaista, miten esimerkiksi väkivaltatilanteessa pääsee poistumaan turvallisesti.

Monitahoisille toiminnallisille ratkaisuille on selkeä ja usein tunnistettu tarve, ja toisaalta hyvin toimiva, miellyttävä ja turvallinen työympäristö on myös etu kilpailluilla rekrytointimarkkinoilla.

Me arkkitehdit tarvitsemme myös varsin syvällistä ymmärrystä ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta. On selvää, että turvallinen ja saavutettava ulkoiluympäristö tukee niin sairaalassa toipuvan potilaan kuin hoivakodissa elävän ikäihmisen fyysistä toimintakykyä ja että mahdollisuus nähdä luontoa tai olla luonnonvalon äärellä tuottaa mielihyvää.

Mutta miten pystymme luomaan rauhaa ja lohtua haavoittuvassa asemassa olevalle potilaalle, jonka ensisijainen tunnetila on pelko omasta tulevaisuudesta ja jolle sairaalaympäristö tuntuu ahdistavalta? Tutkimusten mukaan potilaskokemuksissa korostuu yksityisyyden puute mutta samalla myös positiivisten vertaiskohtaamisten niukkuus, ja tähän kokemukseen voimme arkkitehteina vaikuttaa monelta osin.

Meidän arkkitehtien on osattava perustella kyvykkyytemme miellyttävän toipumis- ja työympäristön toteuttajina. Se vaatii suunnittelijalta syvällistä osaamista ja tilaajalta panostusta suunnitteluun – sekä näiden kahden vuoropuhelua. Meidän arkkitehtien on varmistettava, että saamme käyttäjältä riittävästi tietoa, tukea ja ymmärrystä onnistuaksemme tehtävässä.

Terveydenhuollossa monitahoinen ja vaativa toiminta onnistuu laadukkaan arkkitehtuurin avulla.

Miten erityistarpeiset voivat hyötyä laadukkaasta arkkitehtuurista?

Perustavanlaatuinen kysymys on myös, miten hyvä arkkitehtuuri voi merkittävästi edistää esimerkiksi erityistarpeisten ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Miten voimme luoda fyysisen ympäristön, joka tukee kaikkien yhdenvertaisuutta ja mahdollistaa heille täyden osallistumisen yhteiskuntaan? Tätä olemme Swecossa edistäneet esimerkiksi erityisryhmille suunnatun ammattiopiston suunnittelussa.

Arkkitehdin on tärkeää olla tietoinen ja ymmärtää erityistarpeisten ihmisten arkea ja tarpeita, jotta hän voi suunnitella saavutettavia ja toimintaa helpottavia tiloja. Tämä ei ole helppoa ja vaatii herkkyyttä, empatiaa ja tietoa erilaisista fyysisistä, sensorisista ja kognitiivisista tarpeista.

Ensisijaisesti tulisi kuunnella käyttäjien kokemuksia ja palautetta olemassa olevista tiloista. Osallistava ja kuunteleva dialogi auttaa ymmärtämään, mitkä ratkaisut ovat toimivia ja mitkä kaipaavat parannuksia. Samalla osallistava suunnittelu tukee käyttäjien toimijuutta ja saattaa jo sellaisenaan olla tärkeä osatekijä siinä, miten uusi ja aikaisemmasta poikkeava rakennus onnistutaan ottamaan käyttöön.

Arkkitehtisuunnittelussa tulee ottaa huomioon saavutettavuus kaikille, ja tämä vaatimus korostuu erityisryhmien tiloja suunniteltaessa. Saavutettavuus koskee niin fyysistä esteettömyyttä ramppeineen ja hisseineen kuin myös informaation saavutettavuutta, kuten selkeää opastusta ja viestintää. Saavutettavuus edistää oikeutta tietoon ja osallistumiseen. Lisäksi oman tilan ja turvallisuuden hallintamahdollisuus korostuu.

Miten suunnitellaan tiloja, jotka tarjoavat rauhallisia ja turvallisia, yksilöllisiä tarpeita huomioivia alueita mutta jotka samalla edistävät osallisuutta yhteisössä? Entä miten voidaan ottaa tilojen suunnittelussa huomioon erilaiset tarpeet ja kulttuuriset käytännöt sekä osallistuminen omasta kulttuuristaan käsin? Entä miten arkkitehtuuri voi vähentää aistiyliherkkien kuormitustekijöitä, kuten äänenvoimakkuutta ja liian voimakkaita valoja, mutta samalla tukea aistirajoitteisten toimintamahdollisuuksia?

Vaikka erityistarpeiset ihmiset helposti nähdään marginaalisena ja erityistä huomiota vaativana käyttäjäryhmänä, ovat nämä samat suunnitteluperiaatteet läsnä myös tavanomaisemmissa suunnittelutehtävissä.

Tärkeä osa laadukasta arkkitehtuuria on kantaa vastuuta siitä, että rakennettu ympäristö palvelee jokaista ihmistä.

Miksi arkkitehtuuri olisi huomioitava osana brändiä – ja miten tämä liittyy hyvinvointiin?

Yllä kuvaamani esimerkit ammentavat arkkitehtuurin vaikutuksista suoraan ihmisten hyvinvointiin, mutta samansuuntaisia ratkaisuita voidaan hyödyntää myös paikallisen elinvoimaisuuden ja talouden tukemiseen ja sitä kautta yhteiskuntavastuun vahvistamiseen.

Usein kohtaan ajatuksia, että kaupallistaminen ja brändääminen ovat arkkitehtuurin piirissä vierasta, mutta toisaalta arkkitehtuurilla on merkittävä rooli elinvoimaisuuden lisääjänä ja liiketoiminnan kaupallistamisessa: arkkitehtuurilla vaikutetaan suoraan asukas-, asiakas- ja työntekijäkokemukseen, brändin ilmentämiseen sekä pitkän aikavälin kustannuksiin ja tehokkuuteen.

Hyvin suunnitellut ja harkitut rakennukset voivat parantaa esimerkiksi asuinalueen vetovoimaa tai kiinteistössä toimivan yrityksen kilpailukykyä ja tukea sen liiketoiminnallisia tavoitteita – ja siten myös ihmisten viihtymistä ja hyvinvointia. Yhteiskuntavastuuta tämäkin.

Onnistunut ja mielestäni ihailtava esimerkki omaleimaisen ja kestävän kehityksen mukaisen arkkitehtuurin hyödyntämisestä on Pudasjärven kaupunki. Väkiluvultaan pieni pohjoissuomalainen kaupunki on tehnyt aktiivista työtä hyödyntääkseen modernia hirsiarkkitehtuuria brändinsä rakentamisessa. Hirren käyttö toistuu teemana kaupungin julkisissa rakennuksissa mutta myös uusissa asuinkerrostaloissa. Aiheena se liittyy vahvasti perinteiseen puurakentamiseen ja toimii siten kaupungin paikallisen identiteetin ilmentäjänä. Samalla se on matkailun vetovoimatekijä. Uusiutuvana materiaalina puu liittyy kestävään rakentamiseen, mikä puhuttelee nykypäivän ekologisesti tietoisia kuluttajia.

Pudasjärveläisen hirsiarkkitehtuurin nerokkuus piilee kuitenkin liike-elämässä. Paikallinen hirsitehdas on kaupungin merkittävä työllistäjä. Hirsiarkkitehtuurin siivittämä brändi tukee myös tehtaan toimintaa sekä bränditasolla että konkreettisesti. Samalla menestyvä tehdas tukee kaupungin elinvoimaa. Siinä temppu, johon tarvitaan älyä ja luovuutta – ja laadukasta arkkitehtuuria!

Juha Vihma on Sweco Finlandin Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun toimialan kestävän kehityksen johtaja. Hänen työnsä painottuu kestävän arkkitehtuurin teemoihin sekä erilaisiin alue- ja hankekehitystehtäviin, ja hänen osaamisensa keskiössä ovat asukas- ja käyttäjälähtöiset kestävät ratkaisut. Vihmalla on yli 20 vuoden kokemus erilaisista arkkitehti- ja pääsuunnittelutehtävistä sekä kehitys- ja johtotehtävistä.