Ostareiden asialla

Tapaamme kuvataitelija Salla Vallen kanssa Pohjois-Vuosaaren ostoskeskuksen edessä. Aloitamme täältä kierroksemme Itä-Helsingin ostareille. Valle ylläpitää yhdessä taiteilija-kuraattori Miina Pohjolaisen kanssa Ostaritutkimuksia-nimistä Instagram-tiliä. He perustivat vanhoja ostoskeskuksia ympäri Helsingin lähiöitä esittelevän tilin osaksi laajempaa hanketta, johon kuuluivat myös blogi, taidenäyttely ja kirjan julkaisu.

Kiinnostus ostareiden tutkimiseen lähti Vallen mukaan hänen muutettuaan Laajasaloon, jossa hän huomasi paikallisen ostoskeskuksen olevan menossa purkuun. Eräänlaisessa katkostilassa oleva rakennus alkoi kiinnostaa – kuka ostaria käyttää ja millaisiin tarkoituksiin? Yhdessä Pohjolaisen kanssa he päättivät alkaa dokumentoida Helsingin vanhoja ostareita ja niiden elämää.

Kaksikko huomasi pian, että matalina polveilevat, ulkotilan ympärille kiertyvät lähiöostarit ovat katoavaa kulttuuriperintöä. Vanhat ostarit puretaan eikä uusia enää rakenneta, kun kauppa ja palvelut keskittyvät jättimäisiin kauppakeskuksiin. “Näiden tilojen kokeminen, tutkiminen ja tallentaminen oli tehtävä nyt eikä tulevaisuudessa, sillä silloin olisi jo liian myöhäistä”, Valle painottaa.

Uinuva ostoskeskus on jäänyt muutosten jalkoihin

Maanantaisena iltapäivänä Pohjois-Vuosaaren ostarin ympärillä on hiljaista. Arkkitehti Lauri Silvennoisen suunnittelema, vuonna 1965 valmistunut liikerakennus näyttää tyypilliseltä 1960-luvun lähiöostarilta. Tyhjät liiketilat ja rapistuneet seinät kertovat rakennuksen iästä ja siitä, että sen parhaat päivät ovat takana. Asiaa ei auta viereen rakennettu, ostarin elementtejä mukaileva mutta paljon modernimpi uusi liiketila, johon aiemmin ostarilla sijainnut S-Market muutti.

Kierrämme ostarin ympäri. Huomio kiinnittyy siihen, että liiketilat ovat kaikki katutasossa ja näyteikkunatilaa on paljon. “Ostoskeskus ikäänkuin leviää kadulle”, Valle sanoo. On totta, että ostoskeskus on huomattavasti nykyajan järkälemäisiä kauppakeskuksia houkuttelevampi. Valle myös pohtii, että nykyaikana tämänkaltaista ostoskeskusta ei enää rakennettaisi uutta asuinaluetta pystyttäessä, vaan sen virkaa ajaisi esimerkiksi kerrostalo, jonka kivijalassa olisi muutama liiketila.

Koko Pohjois-Vuosaaren asuinalue suunniteltiin kokonaisuutena ja ostoskeskus sen sydämeen alueen kokoontumispaikaksi, jossa tarpeelliset palvelut olivat kaikkien ulottuvilla. Ostarin nykytila herättää paljon ajatuksia. Yhteiskunta on muuttunut huomattavasti 1960-luvulta ja ihmisten kulutustottumukset siinä samassa. Ostokset hoidetaan verkossa tai kauempana supermarketeissa, jonne pääsee helposti autolla tai julkisella liikenteellä. Ostari on nimenomaan välitilassa, tarpeettoman ja tarpeellisen välimaastossa. Tuntuu, ettei rakennus enää kuulu minnekään.

Uudet asukkaat ja yrittäjät ovat puhaltaneet erään ostarin täyteen elämää

Pohjois-Vuosaaren ostarin jälkeen siirrymme Puotinharjun Puhokseen. Arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema, 1960-luvulla valmistunut ja 1980-luvulla laajennettu ostoskeskus on täynnä elämää. Lähes jokainen liiketila on käytössä, ja ihmiset suhailevat ostarin läpi.

Vielä jokin aika sitten Puhos oli purku-uhan alla, mutta uusimmassa kaavaehdotuksessa rakennushistoriallisesti arvokas A-osa on tarkoitus korjata. 1980-luvun lisäosat sen sijaan on edelleen määrä purkaa. Puhoksen kaupallinen vetovoima hiipui merkittävästi 1990-luvulla, kun sen viereen rakennettu ja useita kertoja laajennettu Itiksen kauppakeskusjätti vei asiakkaat. 2000-luvulla Puhoksen liiketoiminta taas piristyi, kun etenkin maahanmuuttajataustaiset yrittäjät perustivat sinne uusia liikkeitä.

Myös Puhoksen rakenteita tarkastellessa huomaa nopeasti, että ostoskeskus alkaa rapistua, mutta ostoskeskus palvelee edelleen sen perimmäistä käyttötarkoitusta: se on paikallisen yhteisön sydän.

Puhoksen uudempien osien purkaminen uusien kerrostalojen tieltä merkitsisi monelle yrittäjälle väistötiloihin siirtymistä tai kokonaan uuden liiketilan etsimistä. Toisaalta alkuperäisen A-osan peruskorjaus mahdollistaa Puhoksen paikan, historian ja kulttuurin säilymisen. “Puhoksen tilanne ei ole siis aivan yhtä synkkä kuin monen muun ostarin”, Valle sanoo.

Aktiivinen asukasyhdistys voi vaikuttaa ostarin tulevaisuuteen

Kävelemme Puhokselta tien yli Itikseen, jossa hyppäämme metroon. Siirtymä Puhoksesta Itikseen tuntuu aikamatkalta, jossa tullaan 1960-luvulta nykyaikaan. Itiksen moderni arkkitehtuuri, kansainväliset ketjumyymälät ja välkkyvät mainostaulut ovat eri universumista kuin Puhos.

Metromatka vie meidät Kulosaareen. Paikallisen ostarin edustalla kuhisee, sillä koulussa kadun toisella puolella päivä on päättymässä ja vanhemmat hakevat lapsiaan. Myös vuonna 1960 valmistunut Kulosaaren ostoskeskus on arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema.

Näyttävä rakennus on välttävässä kunnossa ja näyttää elinvoimaiselta, vaikka rapistumisen merkkejä onkin nähtävissä. Toisaalta ympäröivät rakennukset, kuten vuonna 2013 uudistettu ala-aste sekä ostaria vastapäätä olevat kerrostalot, saavat ostarin näyttämään vanhalta, ikään kuin se olisi jostain muusta ajasta ja paikasta.

Ostarin liiketiloista löytyy esimerkiksi laulukoulu, aasialainen ravintola sekä perinteinen S-ryhmän ruokakauppa. Kolmen näkemämme ostoskeskuksen tarjoamat palvelut eroavat toisistaan lähes täysin, mutta ne vaikuttavat täyttävän juuri ne tarpeet, joita alueella asuvalla väestöllä on.

Kulosaarenkaan kohtalo ei välttämättä näytä yhtä synkältä kuin esimerkiksi Vuosaaren ostarin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi keväällä ostoskeskuksen pelastamispyrkimyksistä, ja näyttää siltä, ettei ostari ole katoamassa. Syynä tähän on etenkin Kulosaaren aktiivinen kaupunginosayhdistys, joka on onnistunut lobbaamaan ostarin purkamista vastaan. Kulosaarelaisyhdistys on saanut äänensä kuulumaan paremmin kuin esimerkiksi vastaava yhdistys Vuosaaressa, ja Valle pohtii, voisiko syy olla kulosaarelaisten paremmissa taloudellisissa resursseissa ja yhteiskunnallisissa asemissa.

Suuret kauppakeskukset eivät korvaa vanhoja ostareita

Kuvataiteilija Salla Vallen mukaan ostoskeskusten peruskorjaus pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, jos ne halutaan säästää. Tämän jälkeen ostareiden voisi antaa täyttyä sellaisilla palveluilla ja toiminnoilla, joita niihin muodostuu orgaanisesti. Puhoksessa tämän pystyy huomaamaan jo nyt: rukoushuoneet ja etniset ruokakaupat palvelevat ostoskeskusta käyttävien ihmisten tarpeita. Valle suhtautuu kuitenkin varovasti utopioihin, eikä tulevaisuutta voi tietää. Hänen toiveenaan kuitenkin on, että ihmiset heräisivät laajemminkin puolustamaan vanhojen ostareiden olemassaoloa.

Uudemmat isot kauppakeskukset ovat yksityisomisteista tilaa, joissa järjestyksen ylläpito tapahtuu usein vartiointifirmalta ostettuna palveluna. Vartijoilla on yksityisissä tiloissa laajemmat valtuudet poistaa epätoivottuja henkilöitä ja aktiviteetteja kuin katutilassa. Myös poliittinen toiminta ja esimerkiksi vaalityö on kielletty monissa kauppakeskuksissa. "Kauppakeskukset valtaavat kaupungin, joten mielestäni olisi kohtuullista, että myös kaupungin koko kirjo näkyisi kauppakeskuksessa", Valle sanoo.

Esimerkiksi Pohjois-Vuosaaren ostarilla sijaitsevan lähiöaseman eli asukastalo Vuosaaren kaltaiset kaupungin ylläpitämät, sosiaalista tukea tarjoavat tilat ovat uhattuina, jos niille varatut tilat kuten lähiöiden ostoskeskukset puretaan. Valle suhtautuu kuitenkin varauksella tämänkaltaisten palveluiden sijoittamisesta uusiin kauppakeskuksiin, sillä silloin veronmaksajien rahoja siirtyisi isoille kiinteistöfirmoille vuokratulojen muodossa.

Valle kehottaa ihmisiä käymään ostareilla ja kokemaan niiden tunnelmia, koska niitä ei ehkä pian enää ole. Ostarilla vierailu on myös kiinnostava tapa nähdä kaupunkia uudella tavalla ja tutustua paikallisiin kulttuureihin.

Ostaritutkimuksia-tiliin voit tutustua Instagramissa ja verkkosivustoon täällä. Samaa nimeä kantavan kirjan voi ostaa Tekstin talossa sijaitsevasta Pp.-kirjakaupasta.