Designs for a Cooler Planet luo parempaa tulevaisuutta ekologisen murroksen keskellä

Designs for a Cooler Planet -näyttely Aalto-yliopistolla osoittaa, kuinka yhteiskunnallinen muutos edellyttää kykyä kuvitella parempia tulevaisuuksia. Näyttelyssä esillä olevat projektit osoittavat, miten pienistä oivalluksista voi kasvaa suuria planetaarisen muutoksen väyliä. 

Jo seitsemättä kertaa järjestetty näyttely kokoaa yhteen opiskelijoiden ja tutkijoiden erilaisia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. Esillä on uusia ideoita ja näkökulmia muun muassa rakentamisen, terveyden ja kiertotalouden aloilta. Lisäksi näyttelyssä pääsee tutustumaan suomen design-historian kenties suurimpaan menestystarinaan – Nokian matkapuhelinmuotoilun historiaan, jonka helmiä on kerätty Aalto-yliopistossa vuonna 2025 avatusta Nokia Design Archive -kokoelmasta.

Näyttelyn taiteellinen johtaja Enni Äijälä on ilahtunut näyttelyn saamasta vastaanotosta: ”Designs for a Cooler Planet on osa Aalto-yliopiston kokonaisvaltaista kampuskokonaisuutta ja näköalapaikka yliopiston monialaiseen työskentelyyn. Se avaa Aalto-yliopistossa tehtävää tutkimusta ja opinnäytteitä myös laajemmalle yleisölle.”

Näyttely on ollut esillä Aalto-yliopiston Marsio-rakennuksessa syyskuun alusta lokakuun loppuun, mutta se jatkaa tarinaansa myös jatkossa esimerkiksi Aalto-yliopiston New European Bauhaus -toiminnassa. 

Monitieteellisellä tutkimuksella on tärkeä rooli yhteiskunnallisen muutoksen ajattelussa

Näyttely toimii konkreettisena alustana Aalto-yliopiston tiedettä, taidetta, tekniikkaa ja taloutta yhdistävälle poikkitieteelliselle tutkimukselle. Samalla kyse on yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vahvistamisesta. Äijälän mukaan juuri näyttelyformaatin kautta voidaan käsitellä ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja, monimutkaisia tutkimuskysymyksiä sekä tuoda esiin korkeatasoiseen tutkimukseen perustuvia ratkaisuja. 

On tärkeää, että uudet ja luovat ideat eivät jää yliopiston sisälle, Ennilä muistuttaa. Tutkimuksen on osallistuttava aktiivisesti yhteiskunnalliseen vuoropuheluun. Tässä mielessä näyttely toimii myös Aallon tiedeviestinnän välineenä: ”Näyttely toimii keskustelun avaajana ja yhteisen oppimisen tilana. Sen kautta voidaan tuoda yhteen tutkijoita, opiskelijoita, yrityksiä ja päättäjiä pohtimaan ratkaisuja aikamme keskeisiin haasteisiin liittyen esimerkiksi kestävyyteen, ilmastokriisiin ja hyvinvointiin.” Äijälän mukaan tällaiset kohtaamiset ovat välttämättömiä, jotta tutkimustieto ei jää abstraktiksi, vaan muuntuu käytännön teoiksi ihmisten arjessa.

Designs for a Cooler Planet tarjoaa alustan uusille yhteistyömuodoille ja rohkaisee kokeilemaan ideoita, jotka voivat muuttaa tapaa, jolla ymmärrämme teknologisen kehityksen, tiedon ja luovuuden rajapinnat. 

Rakentamista planetaarisissa rajoissa 

Tulevaisuuden rakentaminen ja materiaalien kestävä käyttö ovat näyttelyn keskeisiä teemoja. Mukana näyttelyssä on esimerkiksi professori Matti Kuittisen itselleen suunnittelema Minitalo Varjo. Varjo on 34 neliömetrin kokoinen talo, josta 56 % on valmistettu kierrätysmateriaaleista, kuten vanhoista ikkunoista ja autonrenkaista. Uudismateriaalit on valittu mahdollisimman vähäpäästöisiksi. Talo on suunniteltu liikuteltavaksi asukkaan mukana ja sen rakentamiseen kuluu 85 % vähemmän materiaaleja kuin perinteiseen omakotitaloon. Varjo osoittaa käytännössä, miten pienempi tila voi parantaa asumisen laatua: vähemmän hukkatilaa, enemmän harkittuja ratkaisuja ja tilaa elämälle, ei tavaroille.

Siinä missä Varjo kehittää kiertotalouden mahdollisuuksia rakentamisessa, Aalto-yliopiston Beacon-hanke keskittyy etsimään vaihtoehtoja rakentamisen energiaintensiivisille materiaaleille. Projektin tavoitteena on tarjota vaihtoehto sementille infrarakentamisessa biohiilipohjaisella materiaalilla, joka myös sitoo hiiltä itseensä. Sen lisäksi että biohiili sitoo hiiltä, tutkimustiimin kehittämä keino myös stabiloi, erityisesti suomen savista, maaperää. Projektia johtaa apulaisprofessori Sanandam Bordoloi.

Hiilinieluja kehitetään näyttelyssä myös maisemasuunnittelun keinoin. ”Latvuspeittokartta – puusto osana kaupunkien ilmastoratkaisuja” on osa Co-Carbon-hanketta, jossa professori Ranja Hautamäki ja monialainen tiimi osoittavat, kuinka yli 25 % latvuspeitto, eli puiden latvusten peittämä kokonaisuus tietyllä alueella, voi muuttaa koko kaupunginosan hiilinieluksi. Hankkeen tuottama latvuspeittokartoitus havainnollistaa suuria eroja puuston määrässä pääkaupunkiseudulla korostaen samalla viherrakenteen merkitystä helleaaltojen ja tulvien torjunnassa. 

Designs for a Cooler Planet -näyttelyn satelliittikohteena toimii Mustikkamaalle valmistunut Helsingin kaupungin huolto- ja varastorakennus, joka on rakennettu pääosin uudelleenkäytetyistä ja kierrätetyistä rakennusosista. Rakennuksen taustalla on apulaisprofessori Antti Lehdon vetämä Closing Loops -projekti, joka tutkii uudelleenkäytetyistä materiaaleista tehdyn rakennuksen kautta kiertotalouden vaikutuksia suunnitteluprosessiin ja hiilijälkeen. 

Näyttelyssä on mukana myös Research Fellow Laura Bergerin vetämä Rakennuskato-projekti, jonka näyttely Tämä ei ole ovi – absurdeja tarinoita rakentamisesta muistuttaa absurdeista tilanteista mitä kiertotalous- ja korjaushankkeissa tulee vastaan lainsäädännössä, joka suosii purkamista ja uuden rakentamista. Juhlapuheista huolimatta Suomi on vielä kaukana EU:n jätedirektiivin tavoitteesta, joka edellyttää 70 prosentin kierrätysastetta rakennusjätteelle. Rakennuskato haluaa näyttelyllään herättää keskustelua siitä, miksi nykyiset kiertotalouden ihanteet ja poliittiset linjaukset ovat niin kaukana rakennusteollisuuden arjesta.

Designs for a Cooler Planet on ikkuna Aallon NEB-toimintaan 

Näyttelyssä näkyy vahvasti Euroopan komission New European Bauhaus -aloitteen henki. Aalto-yliopisto on yksi aloitteen ensimmäisistä kumppaneista ja ollut viime vuosina aktiivisesti mukana siihen liittyvissä eri toimissa. 

Äijälän mukaan Designs for a Cooler Planet ilmentääkin NEB-tavoitteita monin tavoin: se yhdistää esteettisyyden, kestävyyden ja yhteenkuuluvuuden konkreettisiksi projekteiksi, jotka haastavat nykyisiä käytäntöjä ja avaavat tilaa uudenlaisille ratkaisuille. Näyttelyn tavoitteena onkin NEB-hengen mukaisesti herättää laajempaa kulttuurista keskustelua siitä, mitä hyvä elämä tulevaisuudessa tarkoittaa. 

Aalto-yliopisto on pitänyt samoja teemoja esillä myös esimerkiksi Osakan maailmannäyttelyssä, jossa Aalto-yliopisto tuotti NEB goes to Osaka -tapahtumaan laaja-alaisen kokonaisuuden rakentamisesta planetaarisissa rajoissa ja siihen liittyvistä tulevaisuuden taidoista. Tapahtuma järjestettiin EU kommission paviljongissa ja Aalto-yliopisto oli kutsuttu vetämään kaksipäiväisen tapahtuman toisen päivän ohjelmaa. Tapahtuma toimi myös lähtölaukauksena vuoropuhelulle, jonka tavoitteena on vahvistaa Japanin ja Euroopan välisiä yhteyksiä NEB-kontekstissa.

Aalto-yliopisto on mukana myös NEB-akatemian North HUB -allianssissa yhdessä Viron taideakatemian (EKA) ja Ruotsin valtiollisen tutkimuslaitos RISE:n kanssa. NEB Akatemia pyrkii tuottamaan laadukasta ja ajankohtaista tietoa korkeakoulujen, ammatillisen koulutuksen sekä elinikäisen oppimisen tarpeisiin. Akatemian koulutukset ja verkkosisällöt on suunniteltu laajasti ammattilaisten hyödynnettäväksi eri puolilla Eurooppaa ja sen lähialueilla.