Olivia Myntin diplomityö tutkii luonnonmukaista korkeaa rakentamista vastauksena alan välttämättömään muutokseen

Ilmastokriisi ja tiukentuvat vähähiilisyyden vaatimukset pakottavat arkkitehtuurin alan etsimään kestävämpiä suunnittelu- ja materiaaliratkaisuja. Uudisrakentaminen tavanomaisilla ja totutuilla rakentamisen menetelmillä on ekologisesti harvoin perusteltua, minkä vuoksi suunnittelussa korostuvat entistä vahvemmin vähähiiliset materiaalit, rakennusten käyttöiän pidentäminen sekä kyky mukautua ihmisten tarpeisiin ja ympäristön muutoksiin. 

Yksi vaihtoehto uudisrakentamisen hiilipäästöjen vähentämiseen on luonnonmukainen rakennussuunnittelu, jossa hyödynnetään uusiutuvia, luonnosta saatavia ja elinkaarensa lopussa takaisin luontoon palautuvia materiaaleja.

Diplomityössäni Luonnonmukainen ja kestävä Viinikanlahden keskuskortteli: Kaupunkiasumista olki- ja puurakentamisella tarkastellaan biopohjaisten materiaalien, puun, oljen ja saven, käyttöä pohjoismaisessa monikerroksisessa rakentamisessa. Työ on suunnitelma nelikerroksisesta olki- ja puurakenteisesta asuinkorttelista Tampereen Viinikanlahteen. Asuntojen lisäksi suunnitelma sisältää yhteistiloja, kaupunkitilaa elävöittäviä liiketiloja sekä yksityiskohtaisia olkirakentamisen rakenneratkaisuja.

Työssä tutkitaan, miten ekologiset materiaalivalinnat ja käyttäjälähtöinen suunnittelu voivat tehdä keskuskorttelin rakentamisesta vastuullista ja huomaavaista niin luonnolle kuin tuleville asukkaille.

Luonnonmukainen korkea rakentaminen

Halusin työssäni suunnitella korttelin, joka jättäisi elinkaarensa lopussa mahdollisimman pienen jäljen ympäristöönsä. Toisaalta suunnitelman on tarkoitus olla toteutettavissa, jotta se tarjoaisi konkreettisia ratkaisuja olkirakentamiselle ja rohkaisisi vastaavien kohteiden rakentamiseen. Tämän vuoksi oli tärkeää, että kortteli noudattaa puukerrostalojen palomääräyksiä sekä alueen rakentamistapaohjeita ja asemakaavaa.

Luonnonmukaiset materiaalit eivät ole vakiintunut osa uudisrakentamista, eikä Suomessa olkea ole toistaiseksi käytetty korkeassa rakentamisessa. Biopohjaisten rakennusmateriaalien käyttö on kuitenkin yleistymässä Euroopassa, ja Ruotsiin on jo valmistunut 10-kerroksinen olkikerrostalo. Suomeen on rakennettu useita matalampia olkirakentamisen kohteita, ja on ollut ilahduttava huomata, että viime vuosien aikana materiaalit ovat herättäneet yhä enemmän kiinnostusta, keskustelua ja innostusta.

Materiaalit osana kestävyyttä

Keskuskorttelin materiaalivalinnat tukevat alueen identiteettiä sekä rakennuksen muunneltavuutta ja pitkäikäisyyttä. Ulkoseinissä ja asuntojen välisissä seinissä on käytetty teollisesti esivalmistettuja olkielementtejä, jotka koostuvat puukehikon sisään hyvin tiiviisti painetuista korsista. Olkielementtejä voidaan käyttää eristemateriaalina seinissä tai väli- ja yläpohjarakenteissa, mutta ne voivat olla myös kantava rakenne kuusikerroksisissa ja matalammissa rakennuksissa. Vähähiilisyyden lisäksi olki on kustannustehokas, kevyt, hyvin lämpöä eristävä ja puuta huomattavasti nopeammin uusiutuva materiaali. 

Suunnitelman muut rakenteet sisältävät mahdollisimman vähän uusiutumattomia materiaaleja, metallikiinnikkeitä tai terveydelle ja ympäristölle haitallisia kemikaaleja, mikä parantaa rakenteiden uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä. Paloturvallisuus on ratkaistu savilevyjen ja raakasavitiilien avulla. Savipinnoitettu olki tuo sisätiloihin omaleimaista tekstuuria ja arkkitehtonista ilmettä. 

Runkoratkaisun valinnassa keskeistä oli joustavuus ja monipuolinen asuntojakauma: kantava pilaripalkkirunko mahdollistaa käyttötarkoitusten ja asuntojakauman muutokset helpommin kuin kantavat väliseinät.

Elinkaaren pidentäminen suunnittelun lähtökohtana

Ihmisten elämäntavat muuttuvat ajan myötä, ja rakennusten tulisi pystyä mukautumaan niihin. Jos rakennus ei vastaa uusiin tarpeisiin tai asukkaat eivät koe rakennusta merkitykselliseksi, sen elinkaari lyhenee ja pahimmillaan rakennus saatetaan purkaa ennenaikaisesti. Ilmiö on valitettavan yleinen Suomessa, ja rakennuksia puretaan keskimäärin jo noin 50 vuoden iässä. 

Kiinnostukseni korjausrakentamiseen vaikutti vahvasti työn suunnitteluperiaatteisiin, ja halusin tuoda esiin rakennusten ajallisen kestävyyden merkityksen. Kortteli on suunniteltu ennen kaikkea elettäväksi, korjattavaksi ja pitkäikäiseksi osaksi ympäristöään. Pitkäikäisyys syntyy huolellisesta suunnittelusta sekä materiaaleista, jotka ikääntyvät arvokkaasti ja joita on helppo huoltaa. Biopohjaiset materiaalit tukevat pitkäikäisyyttä luontevasti: monet vanhat kotimaiset puurakennukset on rakennettu ilman betonia tai nykyaikaisia muovieristeitä, ja niissä on asuttu useiden sukupolvien ajan.

Yksi näkökulma uudisrakentamiseen

Työssä käytetyt materiaalit eivät itsessään ole erityisen innovatiivisia, vaan kiinnostavaa on niiden yhdistäminen modernin kaupunkiasumisen tarpeisiin. Biopohjaisilla materiaaleilla on tunnistettu potentiaali muuttaa totuttuja rakentamisen menetelmiä, ja niiden yleistyminen Suomessa edellyttää rohkeaa kokeilua ja edelläkävijähankkeita.

Suomalainen asuinrakentaminen tarvitsee kokonaisvaltaisesti kestäviä ja laadukkaita ratkaisuja, jotka soveltuvat monenlaiseen asumiseen. Diplomityöni esittää yhden mahdollisen lähestymistavan rakentamisen kehittämiseen ja pyrkii jatkamaan keskustelua siitä, miten suomalaiset kaupunkirakennukset voisivat jatkossa rakentua.

Olivia Myntti valmistui arkkitehdiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2025. Hänen diplomityönsä Luonnonmukainen ja kestävä Viinikanlahden keskuskortteli: Kaupunkiasumista olki- ja puurakentamisella sai Suomen arkkitehtiliiton vuosittain jakaman Wuorio-palkinnon kunniamaininnan vuonna 2026. Työn ohjaajina olivat professorit Markku Karjalainen (arkkitehtuuri) ja Juha Vinha (rakennusfysiikka) ja tarkastajina Karjalaisen lisäksi työelämäprofessori Teemu Hirvilammi.

Lue palkintotuomari Eve Sarapään arvio palkituista töistä tästä linkistä.