Outi Lassilan diplomityö tarkastelee luonnon monimuotoisuutta edistävää kaupunkirakentamista

Yhä kiihtyvä kaupungistuminen tuo mukanaan uudenlaisia haasteita, joita suunnittelijoiden täytyy työssään kohdata. Ekologinen kestävyyskriisi ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen edellyttävät uusia tavoitteita ja lähestymistapoja rakennetun ympäristön kehittämisessä. Se, mikä on toiminut ennen, ei välttämättä ratkaise muuttuvan ympäristön mukanaan tuomia haasteita tänä päivänä, puhumattakaan tulevaisuudesta.

Diplomityössäni Kaupungin ja luonnon sekoittuneet korttelit: monimuotoisuutta edistävä kortteli ja muunlajisten edellytykset rakennetussa ympäristössä tarkastelen posthumanismin teorian soveltamisen mahdollisuuksia ekologiseen kestävyyskriisiin liittyvien haasteiden ratkaisemisessa. Työssä syvennyn muunlajisten elinympäristöihin ja niiden edellytyksiin rakennetussa ympäristössä. Käsittelen aihetta kirjallisuuskatsauksen pohjalta ja konkretisoin tuloksia kuvitteellisilla muunlajisten korttelimalleilla. 

Kuka ajaa muunlajisten oikeuksia kaupungeissa?

Muunlajisilla voidaan tarkoittaa kaikkia muita kuin ihmiseen viittaavia lajeja. Työssä muunlajiset määritellään ekologisesta näkökulmasta kattaen eläinlajit ja muun elollisen ympäristön, millä pyritään horjuttamaan ihmiskeskeistä otetta avaten tilaa laajemmalle elollisten joukolle. Vaikka tutumpi termi voisi olla monilajinen suunnittelu, tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista pohtia ihmisen ja ympäristön välistä jännitettä, johon muunlajinen käsitteenä viittaa.

Asianajosuunnittelu, tutummin englanniksi advocacy planning, puolestaan on Suomessa marginaaliseksi jäänyt kaupunkisuunnittelun teoria, jota tarkastellaan diplomityössä uudessa valossa. Tiivistettynä teoria korostaa demokraattista suunnitteluotetta ajamalla niiden etua, joiden on vaikeaa tai mahdotonta ottaa itse osaa suunnitteluun. Teoria yhdistettynä muunlajiseen näkökulmaan ja muunlajisten kykenemättömyyteen puolustaa omaa etuaan avaa mielenkiintoisen pohdinnan siitä, miten ja kuka itse asiassa on velvoitettu pitämään muunlajisten puolia. Puuttuuko nykysuunnittelukäytännöistä ympäristön edun ajaja vai kuuluisiko sen olla sisäänkirjoitettuna suunnittelijuudessa?

Kortteli ekologisena tarkasteluyksikkönä

Diplomityöni on tutkielmapainotteinen, ja sen ensimmäisessä osassa analysoin kirjallisuuskatsauksen avulla, miten kaupunkeja tulisi kehittää muunlajisille monimuotoisemman kaupunkiympäristön luomiseksi. Johtopäätöksenä totean, että ekologisesti kestävä kaupunkisuunnittelu edellyttää monilajisten suunnittelumenetelmien hyödyntämistä. Lisäksi monimuotoisuuden huomioiminen rakennetussa ympäristössä vaatii erityisesti paikallisen luonnon ja ympäristön tuntemista, tutkimukseen pohjautuvaa suunnittelua sekä useiden alojen välistä yhteistyötä. Näitä tukemaan tulisi myös kehittää käytännön toimintatapoja, joiden avulla turvataan muunlajisten elinympäristöjen laatu ja riittävä määrä rakennetussa ympäristössä. 

Tutkielman toisessa osassa kirjallisuuskatsauksen pohjalta kehitetään menetelmää muunlajisten huomioimiseksi esimerkiksi hyödyntämällä non-human personas -kortteja. Työkalulla muodostetaan eri lajien tarpeita ja esteitä sekä muuta elinympäristöön liittyvää tietoa koostava lähestymistapa, minkä lisäksi erilaisin taulukoin ja kaavioin luodaan kuvausta elinympäristöjen kriteereistä. Työskentelyllä mahdollistetaan muunlajista lähestymiskulmaa suunnitteluun. Pyrkimyksenä on muodostaa korttelimalleja, joilla havainnoidaan, millaista ympäristöä voi syntyä ei-ihmislähtöisestä näkökulmasta. Kortteli kaupunkirakenteen perusyksikkönä luo ekologiseen suunnitteluun arkkitehtuurin näkökulmasta mielekkään tarkastelutason.

Pois ihmiskeskeisyyden vaateesta kohti pehmeämpiä rajoja

Työ avaa näkökulman siihen, miten tapamme ymmärtää ja käsitellä luontoa ihmiselle alisteisena vaikuttaa kaikkeen suunnitteluumme. Luontoa puolustavat näkökulmat täytyy perustella ihmisiä hyödyttäväksi, esimerkkinä ekosysteemipalvelut, tai muuten voi olla haastavaa argumentoida niiden puolesta. Muunlajisten elinympäristöt nähdään toisarvoisina, mikä osaltaan ruokkii kompleksisia haasteita (ns. wicked problems) kaupungistuvassa maailmassa. 

Itselleni diplomityön merkitys määrittyy avoimena pohdintana siitä, miten tulevaisuudessa voisimme laajentaa näkökulmaamme kattamaan myös muiden kuin ihmisten elinympäristöjen huomioimisen. Tulevaisuuden ekologisesti kestävissä kaupungeissa rakennetun ja elollisen suhteen tulisi olla sallivampi. On meidän tehtävämme pohtia, miten rajojen pehmeneminen ja sekoittuminen voidaan mahdollistaa ja millaisia uusia suhteita tai ilmiöitä siitä voi syntyä.

Outi Lassila valmistui arkkitehdiksi Oulun yliopistosta vuonna 2025. Hänen diplomityönsä Kaupungin ja luonnon sekoittuneet korttelit: monimuotoisuutta edistävä kortteli ja muunlajisten edellytykset rakennetussa ympäristössä sai Suomen arkkitehtiliiton vuosittain jakaman Wuorio-palkinnon kunniamaininnan vuonna 2026. Työn pääohjaaja oli apulaisprofessori Anssi Joutsiniemi.

Lue palkintotuomari Eve Sarapään arvio palkituista töistä tästä linkistä.