Lars-Erik Mattila: Tulevaisuuden kerrostalo. Julkisivu etelään.
Arkkitehtuurin tiedotuskeskus antaa äänen vastavalmistuneiden arkkitehtiemme ja maisema-arkkitehtiemme puheenvuoroille. Uusi juttusarjamme esittelee joitakin erityisen kiinnostavia ja ansiokkaita diplomitöitä Suomen kolmesta arkkitehtikoulutusta antavasta yliopistosta.
Painava puheenvuoro tulevaisuuden asuinrakentamisesta
Lars-Erik Mattila (s. 1982) valmistui arkkitehdiksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitokselta joulukuussa 2014. Tulevaisuuden kerrostalo -diplomityö on terävä ja kuvia kumartamaton, mutta myös tarkkaan tutkittu ja perusteltu ehdotus kestävän rakentamisen periaatteiden mukaiseksi tyyppikerrostaloksi.Työ koostuu pamfletinomaisesti iskevästä analyysista ja käytännöllisestä, esimerkinomaisesta suunnitteluratkaisusta teknisine laskelmineen. Tulevaisuuden kerrostalo on massiivipuuelementtirakenteinen, tehokas kaupunkirakennus ilman autopaikkoja ja talokohtaista väestönsuojaa. Se sijaitsee erinomaisten joukkoliikenneyhteyksien äärellä, ja sen tehokkaiksi ja toimiviksi suunniteltujen asuntojen sisätilaratkaisut ovat vapaasti muokattavissa. Rakennuksessa on painovoimainen ilmanvaihto, eivätkä LVIS-kanavat riko rakenteita tai estä rakennuksen muunneltavuutta.[caption id="attachment_2857" align="aligncenter" width="750"] Lars-Erik Mattila: Tulevaisuuden kerrostalo. Näkymä lounaasta.[/caption]Diplomityössä esitetty kerrostalosuunnitelma perustuu aineen kiertokulkuun, terveellisen asuinympäristön vaatimuksiin ja helppoon ylläpitoon ja huollettavuuteen. Mattila peräänkuuluttaa vanhan rakennuskantamme tarjoaman kokemusperäisen tiedon hyödyntämistä, kun mietimme teknisesti varmimpia ja toimivimpia suunnittelu- ja rakenneratkaisuja. Hänen arkkitehtonisia esikuviaan ovat Keski-Euroopassa yleistyneet massiivirakenteiset kerrostalot kuten esimerkiksi arkkitehtitoimisto Baumschlager-Eberlen suunnittelema 2226 ja stuttgartilaisen Architekturagentur-toimiston suunnittelema Woodcube.Mattila kritisoi diplomityössään voimakkaasti nykyistä rakennuslainsäädäntöämme ja etenkin rakennusosakohtaisia lämmöneristysvaatimuksia. Rakennusmääräyksemme ohjaavat rakennustuotantoa kohti yhä teknisempää, korjauskelvotonta rakennustapaa ja yhä lyhytnäköisempää rakentamiskulttuuria. Varsinkin kierrätykseen liittyy Suomessa Mattilan mukaan vakavia väärinkäsityksiä. Tuotamme sekä itsellemme että ympäristölle vaarallista jätettä yhä kiihtyvällä tahdilla. Rakennamme energiansäästön nimissä yhä vaikeammin huollettavia, sisäilman laadun kannalta yhä riskialttiimpia ja yhä sähköriippuvaisempia asuntoja. ″Rakennusten ei tule olla riippuvaisia kertakäyttölaitteista eikä niiden rakennusfysikaalisen toiminnan tule perustua yhteenintegroituihin ja toipumiskyvyttömiin monikerrosrakenteisiin, sillä mitä enemmän kerroksia ja osia on, sitä enemmän on myös virhemahdollisuuksia. Rakennusten tulee olla yksinkertaisia, ylläpidettäviä ja ympäristölle haitattomia″, Mattila kirjoittaa.
Suomessa talot rapistuvat tai remontoidaan pilalle ja ihmiset menettävät rahansa. Suomessa talot homehtuvat ja ihmiset menettävät terveytensä. Suomessa talot puretaan ja ympäristö täyttyy saasteista, joista rakennukset on tehty. Nämä ongelmat ovat tiedossa. Silti rakennuslainsäädäntömme perustuu nurinkuriseen ajatteluun, jossa sähkönkulutusta yritetään vähentää sähkölaittein, myrkytyksiä myrkyin ja kiinteistöjen arvon romahtamista yhä uusin arvottomin kiinteistöin. Tämä tapahtuu niin sanotun kestävän kehityksen nimissä.
— Lars-Erik Mattila, Tulevaisuuden kerrostalo, diplomityön alkusanat, s. 9.
[gallery ids="eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNVwvMDFcL1RLX1BFUlNQRUtUSUlWSV9TSVNBX1RPSU1JU1RPX0xPV19SRVMuanBnIiwidGl0bGUiOiJUS19QRVJTUEVLVElJVklfU0lTQV9UT0lNSVNUT19MT1dfUkVTIiwiY2FwdGlvbiI6IkxhcnMtRXJpayBNYXR0aWxhOiBUdWxldmFpc3V1ZGVuIGtlcnJvc3RhbG8uIE5cdTAwZTRreW1cdTAwZTQgdG9pbWlzdG9zdGEuIiwiYWx0IjoiVG9pbWlzdG90aWxhdC4gcHVpbmVuIGh1b25lLCB2YWxrb2lzZXQgcGl0a1x1MDBlNHQgcFx1MDBmNnlkXHUwMGU0dCBqYSB2aWhyZVx1MDBlNHQgdHVvbGl0LiIsImRlc2NyaXB0aW9uIjoiIn0=,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNVwvMDFcL1RLX1BFUlNQRUtUSUlWSV9TSVNBX09MT0hVT05FX0xPV19SRVMuanBnIiwidGl0bGUiOiJUS19QRVJTUEVLVElJVklfU0lTQV9PTE9IVU9ORV9MT1dfUkVTIiwiY2FwdGlvbiI6IkxhcnMtRXJpayBNYXR0aWxhOiBUdWxldmFpc3V1ZGVuIGtlcnJvc3RhbG8uIE5cdTAwZTRreW1cdTAwZTQgYXN1bm5vc3RhLiIsImFsdCI6IlJha2VubnVrc2VuIHNpc1x1MDBlNHRpbGF0LiBQdWluZW4ga2F0dG8sIG11c3RhIG5vamF0dW9saSBqYSBtdXN0YSBwXHUwMGY2eXRcdTAwZTQgamEgdHVvbGl0LiIsImRlc2NyaXB0aW9uIjoiIn0=,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNVwvMDFcL1RLX0pVTEtJU0lWVV9JVEFfTE9XX1JFUy5qcGciLCJ0aXRsZSI6IllIRElTVEVMWU1BTExJIDAxMC4zZG0iLCJjYXB0aW9uIjoiTGFycy1FcmlrIE1hdHRpbGE6IFR1bGV2YWlzdXVkZW4ga2Vycm9zdGFsby4gSnVsa2lzaXZ1IGl0XHUwMGU0XHUwMGU0bi4iLCJhbHQiOiJwdWlzdGVuIHRhbG9qZW4gc3V1bm5pdGVsbWF0LiIsImRlc2NyaXB0aW9uIjoiIn0=,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNVwvMDFcL1RLX1BMQUFOSV9BU1VJTktFUlJPU19MT1dfUkVTLmpwZyIsInRpdGxlIjoiMTQwNzI3LTQtS1JTX0FJIiwiY2FwdGlvbiI6IkxhcnMtRXJpayBNYXR0aWxhOiBUdWxldmFpc3V1ZGVuIGtlcnJvc3RhbG8uIEFzdWlua2Vycm9rc2VuIHBvaGphcGlpcnVzdHVzLiIsImFsdCI6IlRhbG9uIHBvaGphcGlpcnVzdHVzLiIsImRlc2NyaXB0aW9uIjoiIn0=,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNVwvMDFcL1RLX1BMQUFOSV9UT0lNSVNUT0tFUlJPU19MT1dfUkVTLmpwZyIsInRpdGxlIjoiMTQwNzI3LTItS1JTX0FJIiwiY2FwdGlvbiI6IkxhcnMtRXJpayBNYXR0aWxhOiBUdWxldmFpc3V1ZGVuIGtlcnJvc3RhbG8uIFRvaW1pc3Rva2Vycm9rc2VuIHBvaGphcGlpcnVzdHVzLiIsImFsdCI6IlRhbG9uIHBvaGphcGlpcnVzdHVzLiIsImRlc2NyaXB0aW9uIjoiIn0=,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNVwvMDFcL1RLX0xFSUtLQVVTX0xPV19SRVMuanBnIiwidGl0bGUiOiIxNDAyMDMtUE9ISkEgMDE3LjNkbSIsImNhcHRpb24iOiJMYXJzLUVyaWsgTWF0dGlsYTogVHVsZXZhaXN1dWRlbiBrZXJyb3N0YWxvLiBMZWlra2F1cy4iLCJhbHQiOiJLZXJyb3N0YWxvbiBzdXVubml0ZWxtYSBwaWlydXN0dXMuIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiIifQ==" orderby="rand"]Kritiikkipuheenvuoron pitänyt professori Hannu Huttunen luonnehti lausunnossaan, että Mattilan diplomityö muodostaa ″ehjän kokonaisuuden, joka on nykyrakentamisen suhteen sekä poleeminen että kriittinen, mutta tarjoaa myös positiivisen ja perustellun vaihtoehdon.Suunnitelma on lähes kauttaaltaan, yksityiskohtia myöten hyvin perusteltu ja lähes virheetön. Talon toiminnallinen perusratkaisu ja asuntopohjat ovat tavanomaisia, mutta rakenteellinen joustavuus antaa niille riittävät muuntelumahdollisuudet ja variaation. Suunnitelman arkkitehtuuri on kirkasta ja konstailematonta, onnistuneen kuvituksen ansiosta lähes monumentaalista.″
Lars-Erik Mattilan diplomityö on malliesimerkki eettisesti vastuullisesta lähestymistavasta suunnittelutehtävään ja osoittaa, että tinkimättömät kestävää rakentamista edistävät ratkaisut voivat tuottaa myös kompromissitonta ja omaleimaista arkkitehtuuria. Työ muodostaa ehjän kokonaisuuden, joka on nykyrakentamisen suhteen sekä poleeminen että kriittinen, mutta tarjoaa myös positiivisen ja perustellun vaihtoehdon.
— professori Hannu Huttunen kritiikkipuheenvuorossaan 9.12.2014.
Diplomityön kirjallisen osan voi ladata tästä Dropbox-linkistä (pdf-tiedosto, koko 7,8 Mt).[caption id="attachment_2856" align="aligncenter" width="750"] Lars-Erik Mattila: Tulevaisuuden kerrostalo. Perspektiivikuva pohjoisesta.[/caption]
Lars-Erik Mattila: Tulevaisuuden kerrostalo. Näkymä lounaasta.[/caption]Diplomityössä esitetty kerrostalosuunnitelma perustuu aineen kiertokulkuun, terveellisen asuinympäristön vaatimuksiin ja helppoon ylläpitoon ja huollettavuuteen. Mattila peräänkuuluttaa vanhan rakennuskantamme tarjoaman kokemusperäisen tiedon hyödyntämistä, kun mietimme teknisesti varmimpia ja toimivimpia suunnittelu- ja rakenneratkaisuja. Hänen arkkitehtonisia esikuviaan ovat Keski-Euroopassa yleistyneet massiivirakenteiset kerrostalot kuten esimerkiksi arkkitehtitoimisto Baumschlager-Eberlen suunnittelema 2226 ja stuttgartilaisen Architekturagentur-toimiston suunnittelema Woodcube.Mattila kritisoi diplomityössään voimakkaasti nykyistä rakennuslainsäädäntöämme ja etenkin rakennusosakohtaisia lämmöneristysvaatimuksia. Rakennusmääräyksemme ohjaavat rakennustuotantoa kohti yhä teknisempää, korjauskelvotonta rakennustapaa ja yhä lyhytnäköisempää rakentamiskulttuuria. Varsinkin kierrätykseen liittyy Suomessa Mattilan mukaan vakavia väärinkäsityksiä. Tuotamme sekä itsellemme että ympäristölle vaarallista jätettä yhä kiihtyvällä tahdilla. Rakennamme energiansäästön nimissä yhä vaikeammin huollettavia, sisäilman laadun kannalta yhä riskialttiimpia ja yhä sähköriippuvaisempia asuntoja. ″Rakennusten ei tule olla riippuvaisia kertakäyttölaitteista eikä niiden rakennusfysikaalisen toiminnan tule perustua yhteenintegroituihin ja toipumiskyvyttömiin monikerrosrakenteisiin, sillä mitä enemmän kerroksia ja osia on, sitä enemmän on myös virhemahdollisuuksia. Rakennusten tulee olla yksinkertaisia, ylläpidettäviä ja ympäristölle haitattomia″, Mattila kirjoittaa.
Lars-Erik Mattila: Tulevaisuuden kerrostalo. Perspektiivikuva pohjoisesta.[/caption]
