Sarja Aallon toimiston töitä hyväksyttiin osaksi UNESCO:n maailmanperintöluetteloa

Aalto Works -arkkitehtuurikohteiden sarja on hyväksytty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon Etelä-Korean Busanissa 26. heinäkuuta 2026. Kokonaisuus koostuu kolmestatoista Alvar, Aino ja Elissa Aallon modernin arkkitehtuurin kohteesta eri puolilta Suomea. 

Aalto Works -sarja edustaa Aaltojen humanistista suunnittelua ja korostaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehitystä. Suomen valtio teki esityksen maailmanperintöluetteloon lisäämisestä. Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie kertoi uskovansa tunnustuksen lisäävän suomalaisen arkkitehtuuriosaamisen tunnettuutta ja vahvistavan sitoutumista pitkäjänteiseen kulttuuriperinnön suojeluun. Kansainvälisen huomion toivotaan myös kannustavan ihmisiä läheltä ja kaukaa matkustamaan ja tutustumaan Aaltojen kohteisiin. 

Aalto Works -kokonaisuuteen kuuluvat:
Paimion parantola, 1929–33, Paimio
Alvar Aallon kotitalo, 1935–36, Helsinki
Villa Mairea, 1938–39, Pori
Säynätsalon kunnantalo, 1949–52, Jyväskylä
Sunilan tehtaan asuinalue, 1936–38, 1947, 1951–54, Kotka
Muuratsalon koetalo, 1952–54, Jyväskylä
Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo, 1953–57, Helsinki
Kulttuuritalo, 1952–58, Helsinki
Kolmen Ristin kirkko, 1956–58, Imatra
Alvar Aallon ateljee, 1954–55, 1962–63, Helsinki
Jyväskylän yliopisto, Aalto-kampus, 1951–71, Jyväskylä
Finlandia-talo, 1962/1967–75, Helsinki
Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, 1951–87, Seinäjoki

Kohti maailmanperintöstatusta

Unescon maailmanperintökomiteaan kuuluu 21 jäsenvaltiota, jotka päättävät maailmanperintöluetteloon hyväksyttävistä kohteista. Komitean tehtävänä on arvioida uusia kohde-esityksiä sekä seurata maailmanperintökohteiden tilaa ja suojelua. 

Ennen ehdokkuutta kohteen tulee sisältyä kansalliseen aieluetteloon, jota päivitetään noin kymmenen vuoden välein. Aieluetteloon kootaan kohteita, joilla arvioidaan olevan erityistä yleismaailmallista arvoa ja jotka voivat tulevaisuudessa olla ehdolla maailmanperintöluetteloon. 

Sunilan tehdasta ja asuinaluetta sekä Villa Maireaa on ehdotettu Suomen aieluetteloon jo vuonna 1986, mutta vasta vuonna 2004 ensimmäinen Aaltojen kohde, Paimion parantola, hyväksyttiin luetteloon. Aaltojen arkkitehtuurin sarjakohde lisättiin kansalliseen aieluetteloon vuonna 2021. Aalto Works -esitystä alettiin valmistella opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Museovirastossa yhteistyössä Alvar Aalto -säätiön, Suomen ICOMOS:in sekä Aalto-kohteiden omistajien, kaupunkien ja eri viranomaisten kanssa. Perusteellisen valmistelun päätteeksi ehdotus luovutettiin UNESCO:n maailmanperintökomitealle 1. helmikuuta 2025.

Suomi on allekirjoittanut UNESCO:n maailmanperintösopimuksen vuonna 1987. Sopimuksen tavoitteena on tunnistaa, suojella ja säilyttää kulttuuri- ja luonnonperintöä. Liittymisen jälkeen maailmanperintöluetteloon on hyväksytty Suomesta yhteensä kahdeksan kohdetta, joista yksi on luontokohde, Merenkurkun saaristo (2006). Kulttuurikohteet ovat Suomenlinna (1991), Vanha Rauma (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue (1999), Struven astemittausketju (2005) sekä nyt uusimpana Aalto Works.

Kaikkiaan maailmanperintökohteiden määrä kasvoi heinäkuussa 1 273:een. Modernin arkkitehtuurin kohteita luettelossa on vain reilut kymmenen, suunnittelijoina muiden muassa Le Corbusier, Oscar Niemeyer, Gerrit Rietveld, Walter Gropius, Ludwig Mies van der Rohe – ja nyt myös Alvar, Aino ja Elissa Aalto.