Europarlamenttivaalit lähestyvät – arkkitehtuurilla on suuri rooli EU:n vihreässä siirtymässä

Rakennettuun ympäristöön liittyvä yhtenäinen ja kunnianhimoinen EU-politiikka on välttämätöntä. Kansallisvaltiot eivät voi yksin päästä ilmastotavoitteisiinsa, ellei suunnitteluun, rakentamiseen ja maankäyttöön onnistuta luomaan sitovia EU-tason ohjausperiaatteita.

Laadukkaan elinympäristön tuottaminen on usean eri politiikkatoimen risteytys samanaikaisesti alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla. Tarvitsemme entistä vahvemman, yhtenäisen eurooppalaisen arkkitehtuuristrategian, joka ottaa teknisten säädösten ohella huomioon taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja ekologiset tavoitteet.

Arkkitehtuuri on keskiössä Euroopan jälleenrakentamisessa

On hyvä muistaa, että historiallisesti Euroopan unionin integraatio on sidoksissa ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeiseen yhteistyöhön hiilen ja teräksen tuotannossa. Nämä molemmat olivat ratkaisevassa roolissa eurooppalaista yhteistyötä korostavassa rauhanprojektissa mutta myös akuutissa jälleenrakentamisessa.

Vuonna 1951 perustettua Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä seurasivat vuonna 1957 perustetut Euroopan talousyhteisö (EEC) ja Euroopan atomienergiasopimus (Euratom), joista molemmilla oli keskeinen merkitys Euroopan modernisaatiossa ja hyvinvointivaltioiden infrastruktuurin tuottamisessa. Tämän historian valossa arkkitehtuurin ja rakentamisen rooli asettuukin koko EU-politiikan keskiöön: Integraation yhtenä keskeisenä lähtökohtana oli valtavan sodanjälkeisen jälleenrakennuksen energian ja resurssien järjestäminen ja yhteiskoordinointi.

Arkkitehtuurin ja rakentamisen suuret sodanjälkeiset ponnistukset eivät siis tapahtuneet irrallaan EU:n integraation ensiaskelista. Tämä modernisaatio myös ohjasi Euroopan maita yhä kattavampaan riippuvuussuhteeseen yhteisestä fossiilipohjaisesta taloudesta ja energiaverkostosta.

Nyt kohtaamme Euroopan yhteisen jälleenrakennuksen käänteisestä näkökulmasta: Tavoitteena on nimenomaan energiaintensiivisestä infrastruktuurista sekä fossiilipohjaisesta energiasta irtaantuminen sekä olemassa olevan rakennuskannan kestävämpi hyödyntäminen uuden rakentamisen sijaan.

Monialaista arkkitehtuurin ja rakentamisen koordinaatiota tarvitaankin edelleen korkealaatuisen ja kestävän rakennetun ympäristön tuottamiseksi. Euroopan komission nykyisen puheenjohtaja Ursula von der Leyenin johdolla käynnistetty New European Bauhaus -aloite NEB pyrkii asettamaan arkkitehtuurin ja luovat alat uuden ekologisen jälleenrakennuksen keskiöön.

Kuten Euroopan arkkitehtineuvosto ACE:n puheenjohtaja Ruth Schagemann on todennut, NEB on monella tavoin paradigmamuutos EU-politiikassa. Se palauttaa arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun osaksi EU:n yhteistä resilienssin rakentamista.

Myös monet muut eurooppalaiset arkkitehtuuriin liittyvät aloitteet ja kansallisvaltioiden omat arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat ottavat lähtökohdaksi arkkitehtuurin kyvyn ratkaista moninaisia yhteiskunnallisia haasteita.

Kestävän arkkitehtuurin ja laadukkaan rakennuskulttuurin merkitys Euroopan jälleenrakentamiselle niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin ekologisestikin on syytä tunnistaa nykyistä paremmin.

Rakennuskulttuuri vastaa sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen

Arkkitehtuurilla on keskeinen merkitys myös Euroopan identiteetille ja kulttuuriselle yhteenkuuluvuudelle. New European Bauhaus -aloitteen ohella esimerkiksi Davosin julistus on vienyt eteenpäin ajatusta yhtenäisestä rakennuskulttuurista (Baukultur). Maailman talousfoorumin yhteydessä vuonna 2018 alun perin julkistettu ja Suomen vuonna 2021 allekirjoittama julistus painottaa rakennetun ympäristön laadun merkitystä hyvinvoinnille, elämänlaadulle ja kestävälle kehitykselle.

Julistuksella halutaan edistää ja lisätä kiinnostusta hyvää rakennuskulttuuria kohtaan sekä vahvistaa talouden ja teknologisen kehityksen rinnalla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden näkökulmia rakentamisessa ja ympäristön suunnittelussa. NEB-aloite ja Davosin julistus ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten Euroopan vihreään siirtymään liittyy myös sosiaalisia, alueellisia ja kulttuurisia tavoitteita, joita artikuloidaan arkkitehtuurin kautta.

Arkkitehtuurin rooli sosiaalisen koheesion lisäämisessä ja alueellisten erojen tasaamisessa on merkittävä.

Euroopan unionin päätöksillä ei olekaan vaikutuksia ainoastaan kansallisvaltioihin, vaan vaikutukset kohdistuvat erityisesti kuntiin. EU-vaalit ovat siis aina myös kuntavaalit, sillä juuri kunnallinen taso on se, jolla kansalaiset ensisijaisesti kohtaavat EU-politiikkatoimet. Kunnilla on laaja toimintakenttä maankäytössä, kaavoituksessa ja julkisissa hankinnoissa sekä energiaan liittyvissä kysymyksissä.

Euroopan unionin yhtenäinen rakennuskulttuuriin liittyvä koordinointi antaa kunnille ja alueille entistä leveämmät hartiat ja resurssit ja luo investointi- ja rahoitusmahdollisuuksia. Europarlamentaarikoilla on iso vastuu toimien välittämisessä myös alueelliselle ja paikalliselle tasolle.

Vihreä siirtymä on myös turvallisuuspolitiikkaa

Vaaliennusteissa ja ovensuukyselyissä on ennakoitu äänivyöryä Euroopan laitaoikeistopuolueille. Konservatiivisten ja eurokriittisten puolueiden ennakoitu vaalimenestys on tulkittu ennen kaikkea kritiikiksi liian kunnianhimoisena pidettyä EU:n ilmastopolitiikkaa kohtaan.

Tulisiko EU:n keskittyä vihreän siirtymän sijaan enemmän sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kysymyksiin? Erityisesti Venäjän hyökkäys Ukrainaan on jo kuluvan vaalikauden aikana muuttanut painopistettä vihreästä siirtymästä turvallisuuspolitiikkaan. Näitä aihepiirejä ei kuitenkaan kannata katsoa yksiselitteisesti toisistaan irrallisina. Sekä ilmastokriisi että Ukrainan sota tarkoittavat, että Euroopan jälleenrakennus tulee väistämättä olemaan tulevien vuosikymmenien tärkein EU:n yksittäisistä tehtävistä.

New European Bauhaus on esimerkiksi käynnistänyt Actions for Ukraine -ohjelman, jonka kautta etsitään ratkaisuja ja konkreettisia toimia Ukrainan jälleenrakennukseen.

Ukrainan sota on tuonut entistä selvemmin esille Euroopan riippuvuuden Venäjän fossiilipohjaisesta energiasta. Siksi nimenomaisesti rakennettuun ympäristöön kohdistuvat investoinnit, olemassa olevan rakennuskannan resurssitehokas hyödyntäminen ja laadukas kestävä arkkitehtuuri ovat avainasemassa myös turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta.

Lisäksi esimerkiksi kaikkia Euroopan suuria kaupunkeja tällä hetkellä vaivaava asuntokriisi on aihepiiri, jolla on sisäiseen turvallisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen liittyviä ulottuvuuksia. Laadukas ja inklusiivinen suunnittelu eivät ole sosiaalisesta koheesiosta irrallisia tavoitteita vaan sen ytimessä.

Ekologisen siirtymän, alueellisen tasa-arvon, kulttuurisen yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden osalta voidaankin perustellusti puhua arkkitehtuurin kautta artikuloidusta Eurooppaa yhdistävästä jälleenrakennuksesta.

Meppiehdokkaat keskustelevat rakentamisen tulevaisuudesta vaalipaneelissa

Miten EU:n poliittisilla päätöksillä voidaan edistää laadukasta arkkitehtuuria ja sitä kautta kestävää elinympäristöä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta jäsenvaltioissa? Tästä keskustellaan 14. toukokuuta, kun Archinfo, Suomen arkkitehtiliitto, Arkkitehtitoimistojen liitto ja Rakennustietösäätiö ovat kutsuneet eurovaaliehdokkaita arkkitehtuuriaiheiseen vaalipaneeliin.

Haastamme eurovaaliehdokkaat keskustelemaan siitä, miten arkkitehtuurilla voidaan ohjata Eurooppaa kohti vähähiilistä rakennettua ympäristöä. Paneeliin osallistuvat europarlamentaarikkoehdokkaat Sirpa Pietikäinen (kok), Krista Mikkonen (vihr), Timo Kaunisto (kesk) ja Pinja Vuorinen (vas). Keskustelua alustaa Rakennustietosäätiön tutkimusjohtaja Sini Saarimaa, ja paneelia moderoi Safan puheenjohtaja Asko Takala.

Paneeli järjestetään Helsingin Malminkadulla Eurooppasalissa tiistaina 14.5 kello 15.30–17.00.

Lue lisää tapahtumasta ja ilmoittaudu täältä.