Asumisen kuvioita
Jonne Sippola
Sosiaalinen asuntotuotanto on vaikeuksissa niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Juuri siksi on ajankohtaista tarkastella, miltä 1980- ja 1990-lukujen julkisesti tuotettujen asumamuotojen ideat ja innovaatiot nykysilmin vaikuttavat. Ensimmäisessä katsauksessa perehdymme neljään arkkitehti Olli Lehtovuoren suunnittelemaan ja Kuopion kaupungin vuokrataloyhtiön Niiralan Kulman toteuttamaan kohteeseen. Mitä merkitystä ja vaikutusta on laadukkaalla sosiaalisella asuntotuotannolla? Miksi arkkitehtien pitäisi edelleen vaalia ja kehittää asumisen ympäristöjä?
Olli Lehtovuori: arkkitehti ihmisen palveluksessa
”Minusta elämää ja ihmisiä palvelevien asumisratkaisujen tulee olla yksinkertaisia, selkeitä ja rauhoittavia – vastapainona avaruusajan sähköisten viestimien viriketulvalle, kaupalliselle manipulaatiolle ja kiihtyvälle muutokselle ihmisen elämässä”. (ARK 1/1994)
Modernismin ihannearkkitehti paransi laajojen väestöryhmien elinoloja. Fyysisen esivalmistuksen ja rakennustyön järkeistämisen rinnalla arkkitehdit kehittivät toistettavia tilallisia ratkaisuja teollisen yhteiskunnan tarpeisiin. Suomessa arkkitehdeillä oli merkittävä rooli sodanjälkeisen asuntopulan helpottamisessa. Muun muassa Hilding Ekelund, Kaija ja Heikki Sirén sekä Aino ja Alvar Aalto kehittivät standardisointia, kohtuuhintaisia tyyppitaloja ja avointa kaupunkimuotoa
Jälkikäteen tiedämme, että monet modernismin yhteiskunnalliset lupaukset jäivät lunastamatta. 1960-luvun loppuun mennessä oli ilmeistä, että laajamittainen kaupunki- ja lähiörakentaminen johti usein yksitoikkoisiin ympäristöihin, joissa ihmisten sosiaaliset ja kokemukselliset tarpeet jäivät sivuun. Ajan kasvavan modernisminkritiikin ilmapiirissä loi uraansa arkkitehti Olli Lehtovuori (s. 1932) rakennus- ja kaupunkisuunnittelijan sekä virkamiehen tehtävissä.
1960-80 -luvuilla Lehtovuori perehtyi aikalaisarkkitehtien työhön, erityisesti Georges Candiliksen ja Team 10 -ryhmän ajatuksiin, jotka tarjosivat vaihtoehtoja modernismin yleispäteville opinkappaleille. Paolo Portoghesin mukaan tavoiteltavia arvoja olivat sekä sosiaalinen että luonnon monimuotoisuus. Samoista lähtökohdista Lehtovuoren mukaan tulisi tavoitella asumien monimuotoisuutta. Tämä ajattelu kytkeytyy aikakauden laajempaan postmoderniin keskusteluun, jossa esteettisen eklektismin rinnalla korostettiin moniarvoisuutta, paikkalähtöisyyttä ja sosiaalista kokemusta.
Kehittäessään suunnittelijoille ja asuntorakentajille toistettavia perusratkaisuja Lehtovuori jatkaa mentoriensa ja esikuviensa työtä, erityisesti Hilding Ekelundin perintöä. Edelleen aktiivisesti keskusteluun osallistuvan Lehtovuoren innoitus kansanrakentamisesta ja historiasta on laaja: se ulottuu suomalaisista ja suomalais-ugrilaisista perinteistä eurooppalaisiin kaupunkeihin ja Kreikkaan.
Talotyyppejä yhteiskunnallisista lähtökohdista
Olli Lehtovuori on tarkastellut eri tehtävissään talotyyppejä ja kaupunkimuotoja. Hän työskentelee laajasti typomorfologisen suunnitteluperinteen pohjalta ja katsoo, että yhteiskunnallisista lähtökohdista kehitetyt perustyypit sekä niiden erilaiset yhdistelmät tarjoavat perustan uusien arkkitehtuurimuotojen kehittämiselle.
Erilaisten asumamuotojen ja kaupunkisuunnitelmien avulla Lehtovuori etsii maanläheisiä, keskitiiviitä vaihtoehtoja korkealle rakentamiselle. Tavoitteena on monipuolistaa asuinympäristöjä ja antaa asukkaille mahdollisuuksia muokata omaa ympäristöään.
Lehtovuoren vuosikymmenten aikana jalostamat viisi päätyyppiä ovat paritupa, noppa, L-talo, hansa ja yhteispiha. Monet näistä tyypeistä on suunniteltu monistettaviksi ja yhdisteltäviksi siten, että niistä voidaan muodostaa laajempia kokonaisuuksia ketjutaloina, rivitaloina, seläkkäistaloina sekä pari- ja nelitaloina yhteisten seinien, katosten ja pihojen avulla.
Paritupa: Kansanrakentamiseen viittaava tyyppi, jossa sisäänkäynti ja märkätilat ovat keskellä ja huoneet päädyissä, 1–1,5 krs. Ensimmäinen toteutus on arkkitehdin oma talo Helsingissä (Arkkitehti 7/1970; 4/2022), myöhemmin mm. Suomi-talo. Mahdollista kytkeä mm. ketjuparitaloiksi.
Noppa: Paritupa, jonka päädyn huoneryhmä on nostettu toiseen kerrokseen, 1,5–2,5 krs. Myöhemmässä Lehtovuoren työssä seläkkäistalo perustuu noppien yhdistelyyn ja minitalo (ekotalo) on nopan pieni parvellinen versio. Myös nelitalo on mahdollinen.
L-talo: Modernin atriumtalon lähtökohta (vrt. Utzon, Aalto, Ahola, Laapotti), jota voidaan yhdistellä eri tavoin myös ketjuiksi ja ryhmittymiksi, 1 krs. Toteutuksia muun muassa Lahden ja Porin asuntomessuille 1970-luvulla.
Hansa: Päätyharjaan ja siitä kumpuavaan leikkausmuotoon liittyvä asuintilan muuntelu, pientaloista kerrostaloihin 1,5- jopa 5-krs. Viittauksena eurooppalaiseen perintöön Hansa-rakennuksella on ”kasvot” ja julkinen rooli. Tähti-Hansa on toteuttamaton variaatio.
Yhteispiha: Asukkaiden jakama yhteisöllinen piha ja sisäänkäyntien suuntaaminen pihalle. Tyyppi voidaan toteuttaa sekä rakennus- että korttelin skaalassa, 2–4 kerroksisina. Taustana ovat saksankielisen Euroopan suurpihakorttelit ja suomalainen puukaupunki. Sopii hyvin mm. vanhusten asumiseen.
Ideoiden koettelu yleishyödyllisissä rakennushankkeissa
Useita Lehtovuoren suunnitelmia on toteutettu asuntomessujen yhteydessä. Vuodesta 1970 lähtien järjestettyjen asuntomessujen tavoitteena on ollut esitellä uusia asumisen muotoja ja asuinympäristöjä. Lisäksi 1980-luvun alussa Lehtovuori aloitti pitkäaikaisen yhteistyön Kuopion kaupungin omistaman yleishyödyllisen vuokrataloyhtiön Niiralan Kulma Oy:n kanssa. Yhtiötä johti tuolloin ennakkoluuloton toimitusjohtaja Seppo Jääskeläinen.
Vuosina 1985–2002 Kuopion uusiin kaupunginosiin Neulamäkeen ja Saaristokaupunkiin valmistui viisi pientalo- ja pienkerrostalohanketta. Niiralan Kulman keskeisenä tavoitteena oli osoittaa, että kohtuuhintainen vuokra-asuminen voi tarjota sosiaalisesti ja tilallisesti korkeatasoisen asuinympäristön, joka vastaa laadultaan omakotitaloja ja rivitaloja.
Valtion ARA-rahoituksella oli hankkeissa merkittävä rooli, ja niissä sovellettiin rahoitukseen liittyviä suunnittelunormeja. Tämä johti järkeviin asuntopohjiin ja runsaisiin yhteistiloihin. Tulevia asukkaita kuultiin sekä suunnitteluvaiheessa että muuton jälkeen – käytäntö, joka ei ole vuokra-asuntokohteissa tavanomainen. Lisäksi hankkeissa kokeiltiin teknisiä ratkaisuja ja uusia sosiaalisia käytäntöjä. Kuopio oli tuolloin sosiaalisen asuntotuotannon valtakunnallinen innovaatiokeskus.
Vuokra-asunto – kuin lottovoitto?
Elokuussa 2026 vierailimme Lehtovuoren neljässä Kuopiossa säilyneessä sosiaalisessa vuokra-asuntokohteessa ja järjestimme jokaisessa asuinyhteisössä asukastyöpajan. Arkkitehtonisesti kaikki neljä kohdetta ovat omaleimaisia ja erottuvat ympäröivän alueen tavanomaisesta rakennuskannasta.
Työpajoissa keskustelimme sekä pitkään, jopa vuosikymmeniä, kohteissa asuneiden että uusien asukkaiden kanssa, jotka pystyivät kertomaan nykyajan asumiseen kohdistuvista odotuksista. Osallistujat olivat tyytyväisiä pientalomaisiin asuntoihin, jotka tarjoavat välittömän yhteyden luontoon sekä mahdollisuuden muokata asunnon tilajakoa ja käyttötapoja. Erityisesti Kilponiementiellä asuvat kokivat saavansa rahoilleen vastinetta: heillä oli käytössään pieni piha ja kompakti asuintila. Erilliset pientalot ovat sosiaalisessa asuntotuotannossa verrattain harvinainen asuntotyyppi.
”Kun muutimme tänne, jotkut ystävät miettivät, olimmeko voittaneet lotossa.” (Pete, Kilponiementie)
Yhteisölliset tavoitteet eivät kuitenkaan ole säilyneet ajan kuluessa. Haastattelumme kertovat sosiaalisesta vetäytymisestä: asukastoimikunnat ovat lakanneet toimimasta, ja yhteistilojen hallinnointi on jäänyt epäselväksi. Tämä asettaa kiinnostavan haasteen kaupunkisuunnittelijoille, arkkitehdeille ja kiinteistöjen hallinnoinnista vastaaville: aikana, jolloin resurssien niukkuus edellyttää yhteistyötä ja jakamista arjessamme, miten asuinympäristöt voisivat tukea yhteisöllisyyttä?
Asumisen ympäristöjen vaaliminen nyt
Nykyisin kohtuuhintaisten asumamuotojen syvällinen kehittely ja toteuttaminen on harvinaista. Tilanteessa, jossa julkista asuntorahoitusta leikataan Suomessa, tässä esitellyt sosiaaliset asumat tarjoavat konkreettisia ja koeteltuja esimerkkejä nykyiselle asuntopolitiikalle ja suunnittelulle.
Kuopiolaiset vuokrakohteet olivat aikansa koeponnistuksia niin rakennuttajalle kuin arkkitehdillekin. Olli Lehtovuoren humanistinen työ osoittaa, miten ihmisyhteisön tarpeisiin voidaan vastata ympäristön asettamissa rajoissa. Näistä syistä hänen työnsä on merkityksellistä myös 2020-luvulla. Toteutuneet rakennuskohteet muodostavat elävän arkiston kohtuullisuuden ja tilallisen laadun ideoista.
Niiralan Kulma osoittaa sen, että julkisesti tuettu asuntotuotanto voi tarjota kohtuuhintaisia, maanläheisiä asuinympäristöjä, joita eivät määritä pääoman kerryttäminen ja spekulatiivinen sijoittaminen. Kuopiossa yhdistyvät rento urbaniteetti ja luonnonläheisyys.
Käytännössä koetellut esimerkit ovat erityisen ajankohtaisia aikana, jolloin asuntokriisi ja ilmastokriisi etenevät samanaikaisesti. Vaikka monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, arkkitehtuurin perustyyppeihin pohjaavat asumat osoittavat, että innovatiivinen sosiaalinen asuntotuotanto voi vahvistaa asukkaiden omistajuuden tunnetta ja ympäristöstä huolehtimista.
Asumamuotojen moninaisuus tarvitsee arkkitehtien asiantuntijuutta, ennakkoluulottomia rakennuttajia ja asukkaiden osallistumista. Erityisesti sosiaalinen asuntotuotanto ei ole pelkästään vastaus asunnontarpeeseen, vaan myös keino edistää tilallista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kun ihmiset eri puolilla Eurooppaa vaativat kohtuuhintaisempaa ja tasa-arvoisempaa asumista, kysymys siitä, miten asuntoja tuotetaan ja kenen etuja niiden tuotanto palvelee, on kiireellinen.
Asumisen kuvioita -teema ja kaikki kohteet löytyvät Finnisharchitecture.fi-sivustolta tästä linkistä.
Kiitokset
Kiitämme Olli Lehtovuorta, työpajoihin osallistuneita asukkaita, Niiralan Kulma Oy:n Olli Kurosta, Newsec Oy:n Janne Yli-Monnia sekä Archinfon Miina Jutilaa.
Keitä olemme
Arkkitehdit Elham Jafari, Irina Garnets ja Panu Lehtovuori keskittyvät vaihtoehtoisiin tilallisiin, sosiaalisiin ja organisatorisiin malleihin, joiden kehittämisessä käytämme sekä olemassa olevaa tietoa että kokeiluja. Pyrimme laajentamaan asumisen kirjoa ja kehittämään yhteiskunnallisesti merkityksellisiä elämisen ympäristöjä.
Seuraava tutkimusaiheemme ovat suomalaiset asuntomessut. Tarkastelemme ilmiön syntyä, historiallista ja yhteiskunnallista merkitystä sekä ajankohtaisuutta nykyään.
