Tärpit Venetsian arkkitehtuuribiennaaliin – katso Huussin lisäksi ainakin nämä!
Miina Jutila
Ovet tämänvuotiseen arkkitehtuuribiennaaliin aukesivat lauantaina 20. toukokuuta ja ovat avoinna 26. marraskuuta saakka. Kokosimme biennaalikävijöille suosituksia.
Kahdeksannentoista Venetsian arkkitehtuuribiennaalin kuraattori, ghanalais-skotlantilainen arkkitehti, opettaja ja kaunokirjailija Lesley Lokko valitsi näyttelyn teemaksi “The Laboratory of the Future”, joka painottaa Afrikan mannerta tulevaisuuden laboratoriona. Afrikkalaisarkkitehdit ja -taiteilijat saavat suuren roolin päänäyttelyssä, ja myös monissa kansallispaviljongeissa käsitellään alkuperäiskansojen olosuhteita.
Brasilian paviljonki
Vuoden 2023 Kultainen leijona -palkinnon parhaasta kansallispaviljongin näyttelystä sai Brasilia. Gabriela de Matosin ja Paulo Tavaresin kuratoima näyttely Terra käsittelee Brasilian modernisaatiokertomuksen alle jääneitä kysymyksiä alkuperäiskansojen oikeuksista sekä maankäyttöön ja ekosysteemiin liittyvistä ulottuvuuksista.
Brasilialaisen modernismin kaanonia dekolonisoiva, täydentävä ja uudistava Terra ilmentää oivallisesti Lesley Lokkon “The Laboratory of the Future” -teeman avaamia kysymyksenasetteluja kansallispaviljonkien kontekstissa ja haastaa kolonialistisen ajattelutavan, jossa sekä maata että ihmisiä on käsitelty välineellisenä kehityksen resurssina.
Britannian paviljonki
Kansallisista osallistumista erityismaininnan sai Ison-Britannian Dancing Before the Moon, jonka kuraattoreina ovat toimineet Jayden Ali, Joseph Henry, Meneesha Kellay ja Sumitra Upham. Useista installaatioista koostuva näyttelykokonaisuus käsittelee rituaalien ja muiden arkisten käytäntöjen, eleiden ja toimintojen merkitystä sille, miten erilaiset tilat ja niistä annettavat merkitykset rakentuvat.
Myös Britannian paviljonki antaa erityishuomion rodullistetuille ja marginalisoiduille yhteisöille. Näyttelyssä tanssi, leikki, soittaminen ja muut yhdessä olemisen tavat nähdään keinoina kohti kestävämpää suhtautumista maailmaan ja toisiin ihmisiin. Näyttely ottaa inspiraationsa vähemmistöjen asemaa puolustaneen kirjailija James Baldwinin tunnetusta lauseesta: “There is reason, after all, that some people wish to colonize the moon, and others dance before it as an ancient friend.”
DAAR
Päänäyttelyn Kultainen leijona -palkinto myönnettiin Alessandro Pettin ja Sandi Hilalin muodostaman DAAR (Decolonizing Architecture Art Research) -praktiikan Ente di Decolonizzazione – Borgo Rizza -näyttelykontribuutiolle. DAAR käsittelee kolonialismin ja fasismin aikakauden rakennusperinnön asemaa nykytilanteessa.
Mitä tehdä monumenteille ja rakennuksille, jotka kantavavat avoimesti fasismin ja kolonialismin arvoja? Petti ja Hilal avaavat keskustelun siitä, minkälaisia rakennusperintöön liittyviä dekolonialistisia strategioita voimme kuvitella.
Olalekan Jeyifous
Lupaavalle nuorelle osallistujalle myönnettävä Hopeinen leijona meni päänäyttelyssä nähtävälle Olalekan Jeyifousin ACE/AAP-multimediainstallaatiolle. Jeyifous luo vision dekolonisoidusta mutta myös dekarbonisoituneesta tulevaisuudesta, jonka keskiössä on panafrikkalaisuus. Futuristisessa utopiassa liikenne ja asuminen järjestetään uusiutuvan energian varaan. ACE/AAP on tärkeä ajatuskoe siitä, että ilmastokriisiin vastaaminen ei tarkoita ainoastaan luopumista. Hiilineutraali tulevaisuus voi olla myös täynnä uusia mahdollisuuksia.
Twenty Nine Studio & Sammy Baloji
Yhden tuomariston kolmesta kunniamaininnasta sai valokuvaaja Sammy Balojin päänäyttelyyn toteuttama Aequare: the Future that Never Was -installaatio. Balojin yhdessä Gloria Gabralin ja Cécile Fromontin kanssa toteuttama kolmiosainen työ käsittelee raaka-aineiden ekstraktion ja orjuuden välistä yhteyttä sekä traumaa. Voimakkaassa ja tunteikkaassa työssä Kongon demokraattisen tasavallan historia, nykyisyys ja tulevaisuus tulevat yhteen.
Sveitsin paviljonki
Sveitsin paviljongissa pääosassa on tällä kertaa itse rakennus – ja sen naapurina oleva Venezuelan paviljonki. Bruno Giacomettin suunnitteleman paviljonkirakennuksen (1951–1952) ja Carlo Scarpan suunnitteleman Venezuelan paviljongin (1954–1956) välissä olevaan seinään on tehty aukko, joka liittää paviljongit yhteen.
Karin Sanderin ja Philip Ursprungin kuratoima Neighbours-näyttely kutsuu miettimään naapuruutta, yhteistyötä ja biennaalin kansallispaviljonkien suhdetta toisiinsa. Viesti on selvä: kansallisten representaatioiden ja maiden välisen kilpailun aika on ohi. Uudet ajatukset syntyvät yhdessä ja toisia tukien.
Saksan paviljonki
Biennaalinäyttelyiden ekologinen kestävyys ja niiden suhde Venetsian kantokykyyn ovat biennaalin kestopuheenaiheita. Saksan paviljonki kiinnittää huomiota vaihtuvien näyttelyiden materiaaliseen kuormaan – ja toisaalta mahdollisuuteen toimia resurssina korjaamiselle, huollolle ja ylläpidolle.
ARCH+-julkaisun sekä Summacumfemmer- ja Büro Juliane Greb -toimistojen tekijäjoukon kuratoima Open for Maintenance -näyttely koostuu vuoden 2022 taidebiennaalin näyttelyiden ylijäämämateriaaleista. Paviljonkiin tuotu valtava materiaalipankki siirtää huomion keskipisteeseen uusiokäytön, korjaamisen ja rakentamisen olemassa olevilla resursseilla. Huolto, ylläpito ja uusintaminen jäävät usein näkymättömäksi. Näyttely kääntää tämän ympäri ja antaa kestäviä vaihtoehtoja kertakäyttökulttuurille.
